ja kissanhännän nosto.
Kappaleet oli valmiina sohvan selkänojalla jo ehkä kaksi vuotta... Ostin napit tuohon vuosi sitten käsityömessuilta, mutta ne olikin ihan väärän kokoiset. Sitten tuli mieleen että voishan sen tehdä valmiiksi ja ostaa sopivat napit niin, että sovittaa ne napit valmiiseen. Kun ei napinläpiä oikeastaan nää tuosta neulepinnasta, jollei erikseen niitä etsi. Nappeja on viisi, ja on ne kaikki kiinnikin neuleessa, keramiikkaa, mutten enää muista keneltä ne ostin. Joltain keramiikantekijältä. Malli on Dropsin
Uptown Girl ja lanka on Twilleys of Stamford Freedom Spirit, 100 % villaa. Nelosen puikoilla. Toi on ihana neuloa ja ehkä vielä ihanampi pitää. Vaikka on lepakkohihat, niin tuo on niin pehmeä, että se mahtuu takin alle, ja tuo väri on niin mun väri.
Sitten jotain ihan muuta. Olin syksyn mittaan klipsukurssilla paikallisella työväenopistolla, ja lo and behold, tää on olkahihnaa/ketjua vaille valmis.
Näissä parasta on se että ne näyttää niin tuhannenpaljon monimutkaisemmilta mitä ne onkaan, ja tää oli vielä sellainen malli, joka eteni käsittämättömän nopeesti. Materiaalina alumiiniset tölkkiklipsut ja Hjertegarnin hopeanvärinen Glamour-lanka, ja virkattu 1,25 koukulla.
Tuollahan ei pysy mikään kännykkää pienempi sisällä (no joo, ei nyt ihan) joten vuori on aika lailla pakko laittaa. Sinistä vuorikangasta mulla on aina jossain, joten siitä sitten vuori, ja koko hoito ommeltuun kehykseen. En olis ikinä uskonut että sen kiinnittäminen meni niin helposti.
Noita klipsuja meni reilut 300, niin että se on hyvä että oon saanut suunnilleen kaikki tutut ja sukulaiset keräileen niitä. Innokkaimmin niistä huolehtii pienin sukulainen, ja eikös toi näytä ihan Frozen-laukulta, joka saattais kasiveehen iskeä... Tosin oon miettinyt että oliskohan se ennemmin kultaklipsujen ystävä, kenties.
