lauantai 16. kesäkuuta 2018

Vanhaa farkkua

Jos jotain rakastan niin farkkuja. Olin uskollinen Levi's -käyttäjä vuosikaudet, mutta sitten niitten bootcutille tapahtui jotain... kuulemma Euroopassa mallit muuttuvat enemmän kuin USAssa. Sitten piti vaihtaa merkkiä. Se vasta on tuskaa kun pitää sovittaa ensimmäiset...
Polviortoosin kanssa housut on jääneet vähemmälle käytölle, ja sitten näin inspiraatiokuvan ja kaivelin kaapista kasan farkkuja. Palottelin neljät eniten rikki olleet, tai siis eniten paikatut. Kaava on Moda-lehdestä 3/98, ja kyseisessä numerossa oli muitakin sangen käyttökelpoisia malleja kun unohtaa stailauksen...


Vetoketju Nextiilistä, halusin metalliketjun näkyviin sivuun. Langansuunta on sitten minne sattuu, koska lahkeet onvat poikittain. Toiseksi tummin pala on ainoa, jossa ei ole elastaania. Ylimpään takakappaleeseen tuli tuo sivusauma poikittain, ja takataskut ehjimmästä päästä. Vyötärökaitale piti koota paloista. Tuossa näkyy lahkeensuun kuluneemmat raidat ja samaten polvitaipeen rypyt. Etutaskuja en tehnyt, nyt vähän kaduttaa.
Elastaanin "iloja" sekin, että enssimmäisen käyttökerran jälkeen piti purkaa vyötärökaitale ja lyhentää kolme senttiä, koska hame valui.
Mutta, hyvä hame tuli ja mun lempivärissäni.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tilkkuja - uusia ja vanhoja


Viime vuoden marras-joulukuun vaihteessa olin taas kurssilla tekemässä kehyskukkaroita. Noita sitten tein ennen joulua sarjassa, tekstiililiimassa on hyvät huurut.
Osa lähti jo joulupukin matkaan, unohdin tietenkin ottaa kuvat paketteja tehdessä.
Näitä saa kivasti tehtyä pienistäkin tilkuista. Näistä tuota vihreä-harmaata lukuunottamatta ovat kaikki oikeasti vintagetilkuista, varastosta löytyi säkki PMK:n mallitilkkuja, keräsin niistä itselleni pienemmän varaston, ja loput heivattiin Nextiiliin muitten kiusaksi.
Noissa on kaikissa ohut vanu päällisen ja vuorin välissä. Note to self, kehyksen korkeus ratkaisee todella paljon käytettävyyttä: tuo suurin on vähän turha, kehys olisi sopinut paremmin matalampaan malliin.



sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden lopuksi

Jos sais muistiinkirjattua mitä tuli tehtyä. Tosin juttuja meni joulupaketissa enkä muistanut ottaa kuvaa.

Facebookin sukkavaihtoon tein Schoppelwollesta, 75 % villaa ja 25 % polyamidia, sukat Knittyn ohjeella Tribute-sukat. Kahden samanlaisen jutun tekeminen kun tökkii, niin tuollaiset suht konstikkaat pitsineuleet saa mielenkiinnon säilymään.

Sitten tilauksesta poncho.

Ei mennyt ihan putkeen lankavalinta, ohje on Lankavan Hyrrä. Lankamaailmasta sai alesta BBBn Beleniä, 30 % alpakkaa, 30 % villaa, 30 % akryyliä ja 10 % viskoosia, ja siinä oli sama määrä juoksumetrejä kuin ohjeen langassa. Mutta tuo oli tosi juoksematonta ja loppui vähän kesken. Yksi lisäyskerros jäi tekemättä ja lopputulos on knafti. Ei toki kurista tms.

Sitten maailman ihanin pipo.
Ostin käsityömessuilta Snurrelta Brushmere Cardiff Cashmerea. 64 silmukkaa kuutosen puikoilla suoraa putkea, alussa neljä kerrosta joustinneuletta, ja sitten vain suoraa. Silmukoin päälaen umpeen kun en jaksanut laskea kavennuksia. Kun sain pipon valmiiksi, laitoin sen päähäni silleen sovitusmielessä, ja huomasin vasta hampaita pestessä että se oli edelleen päässä. Ihan taivaallinen lanka. Seuraavassa näkyy väri paremmin:
Sitten neuloin Nurmilinnun.
Lankakauppa Silmukassa oli pop up -myymälä, ja löysin ihanan värisen Lanitium ex machinan langan, 75 % merinovillaa ja 25 % tussahsilkkiä. Oon tuota valmistumisesta asti käyttänyt, se vain pitenee käytössä.






sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Pieni auringonvälähdys

joten otin kuvan seuraavasta ikuisuusprojektista. Tuli tänään valmiiksi kun ulkona oli vähän tuollainen sataako vai eikö sada keli, ja tuo on eteisen naulakossa roikkunut jonossa. Ehkä jotain kaksi vuotta.



Oli peräti vuorin helma ompelematta tästä... köh köh. Se helma oli jopa neulattu kiinni, odotti vain ompelua. Kangas oli joku raidallinen pala puuvillaelastaanisekoitusta, raidat on kudottu niin että näyttävät eri värisiltä kun on eri määrä valkoisia lankoja kudottu väliin. Jossain valossa näyttää vähän siniselle, mutta tummanharmaita ne taitaa raitalangat olla. Taitaa olla se vakiobleiserin kaava, uudelleen muokattuna taas siellä luottokurssilla, missä voi kaikkia ideoita saada ja kehittää. Vajaamittaiset hihat ja lyhyt helma, ei kiinnitystä. Sen voi aina lisätä.

Vuoritettu, teen aika vähän mitään ilman vuoria. Oon ihan pumpsatun hihan fani, ja se vaatii vuorin. Ja se on sama kuin kokki ja kastike ja arkkitehti ja villiviini ja lääkäri ja multa, virheet ja söhryt jää peittoon näppärästi :o)

Italialaista torilankaa

Ikuisuusprojekti, joka tuli lopulta kuvattua.



Lanka Lane Grawitz Vogue, 80 % kid mohair, 20 % polyamidia, kulutus 139 g. Nelosen puikoilla taisin tehdä... Halkaisija suunnilleen 190 cm. Väri on nätistisanottuna vähän kummallinen, keltaisista herneistä tehty hernekeitto tulee mieleen. Se on keltaisempi, mutta eilinen valo oli tasaisen harmaa, sateen raossa on kuvat otettu. Langan oon ostanut Italiasta torilta, jotenkin muistelisin että Riva del Gardasta.


Malli The cap shawl Victorian lace today -kirjasta. Hyvin simppeli tehtäväksi, kun vaan laskuissa pysyy, ja silmukkamerkit riittää, koska mallikertoja on aika monta. Aloitus oli tuskaa, koska se alkoi sormen ympäri kietaistusta lenkistä, jolla luotiin itsensä ympäri yhdeksän silmukkaa, ja sukkapuikkojen siinä lenkissä pitäminen oli ihan sieltä ja poikittain. Mohairlanka ja laskuvirhe on toinen pirulainen, muutama kaljumpi paikka löytyy purkamisen jäljiltä...

 Mutta mä olen ihan rakastunut tuohon reunantekoon, viimeisen kerroksen silmukat neulotaan tuohon reunaan, joka on oikeestaan 90 asteen kulmassa siihen reunaan, Ohje vaikutti ensin ihan käsittämättömältä, mutta kun sitä teki, niin se olikin ihan helppoa. Päättelyyn menikin sitten oikeastaan eniten aikaa, kun siinä on 900 silmukkaa viimeisellä kierroksella...

Vois tehdä lisää noita mutta ei mohairista. Tai voi olla että seuraava olis ihan helppo siitäkin kun tietää sudenkuopat.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mallina hattutukki


 
Lanka on Madelinetoshia, ja huivin malli on Janina Kallion Stella, lanka ja ohje Snurrelta vuonna 2015 käsityömessuilta. Vyöte on hyvässä tallessa paikassa nimeltä jemma. Huivi on ollut käytössä lähes tauotta, kun sitä voi kuulemma pitää ihan hyvin kesälläkin kun ei kutita yhtään. Hattu on oikeasti baskeri, mutta niin pehmeä, ettei pysy muodossa erityisen hyvin. Sinistä lankaa on vielä pieni nyttyrä jäljellä.

Sitten on käsityömessuilta 2016 ostettua Brooklyn Tweedin Loftista tehty pipo.
Niin ihana lanka, se tuntuu kovalle ja karkealle, mutta on niin pipolangaksi sopivaa ettei ymmärrä mitä sille tapahtuu neuloessa. Ostin ahneuksissani kaksi vyyhtiä vaikka myyjäkin oli sitä mieltä että kyllä yhdestä pipo tulee. Tuli ja jäikin vielä. Mutta koska mun piponi kasvaa käytössä, niin niitä pitää tehdä aina uudestaan, niin riittääpä ainakin jos jonkun toisen mallin keksin.

Tuokin on kasvanut käytössä, ilmeisesti mun pääni on niin lämmin, että kaikki höyryttyy käytössä suuremmiksi.



Sitten on huppuhuivi, tai mikskä noita nyt sanotaan. Lanka on Vihreän vyyhdin mohairsekoite, edit:Mohair Fiori, jonka vyöte on myös tallessa paikassa nimeltä jemma. Malli on Ice queen Knittystä. Mukaan on neulottu tummansinisiä siemenhelmiä ja niitä meni liikaa koska mieluummin överit kuin vajarit. Siis luin ohjeen huolimattomasti ja mohairia ei pura ihminen kuin äärimmäisessä hädässä, joten helmiä on aika paljon. Tuo on sitten ihan ylilämmin kapine...

 Kuvat on otettu tammikuussa, nyt paistaa aurinko, eikä tuonnäköisestä lumesta ole jälkeäkään...



tiistai 10. tammikuuta 2017

Synttärilahja tai jotain sinne päin


Teinisukulainen tykkää pyjamashortseista. Kangas on käyttäjän valinta, ei ihme koska tuo on niin pehmeää tuo flanelli. Kaava oli Suuren käsityölehden (vai mikä sen nimi nykyään on...) joulukuun -16 numerossa. Lähikirjasto oli auki jouluaattona ja tapaninpäivänä, kävin piirtämässä kaavan silloin.

Vähän virittelin mallia, käänsin lahkeet muotokaitaleella nurjalle, ja laitoin satiinitereen saumaan ja nauhan vyötärölle kuminauhan lisäksi. Tuli sopivan kokoisetkin, synttäripakettiin nuo pakkasin.