maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mallina hattutukki


 
Lanka on Madelinetoshia, ja huivin malli on Janina Kallion Stella, lanka ja ohje Snurrelta vuonna 2015 käsityömessuilta. Vyöte on hyvässä tallessa paikassa nimeltä jemma. Huivi on ollut käytössä lähes tauotta, kun sitä voi kuulemma pitää ihan hyvin kesälläkin kun ei kutita yhtään. Hattu on oikeasti baskeri, mutta niin pehmeä, ettei pysy muodossa erityisen hyvin. Sinistä lankaa on vielä pieni nyttyrä jäljellä.

Sitten on käsityömessuilta 2016 ostettua Brooklyn Tweedin Loftista tehty pipo.
Niin ihana lanka, se tuntuu kovalle ja karkealle, mutta on niin pipolangaksi sopivaa ettei ymmärrä mitä sille tapahtuu neuloessa. Ostin ahneuksissani kaksi vyyhtiä vaikka myyjäkin oli sitä mieltä että kyllä yhdestä pipo tulee. Tuli ja jäikin vielä. Mutta koska mun piponi kasvaa käytössä, niin niitä pitää tehdä aina uudestaan, niin riittääpä ainakin jos jonkun toisen mallin keksin.

Tuokin on kasvanut käytössä, ilmeisesti mun pääni on niin lämmin, että kaikki höyryttyy käytössä suuremmiksi.



Sitten on huppuhuivi, tai mikskä noita nyt sanotaan. Lanka on Vihreän vyyhdin mohairsekoite, jonka vyöte on myös tallessa paikassa nimeltä jemma. Malli on Ice queen Knittystä. Mukaan on neulottu tummansinisiä siemenhelmiä ja niitä meni liikaa koska mieluummin överit kuin vajarit. Siis luin ohjeen huolimattomasti ja mohairia ei pura ihminen kuin äärimmäisessä hädässä, joten helmiä on aika paljon. Tuo on sitten ihan ylilämmin kapine...

 Kuvat on otettu tammikuussa, nyt paistaa aurinko, eikä tuonnäköisestä lumesta ole jälkeäkään...



tiistai 10. tammikuuta 2017

Synttärilahja tai jotain sinne päin


Teinisukulainen tykkää pyjamashortseista. Kangas on käyttäjän valinta, ei ihme koska tuo on niin pehmeää tuo flanelli. Kaava oli Suuren käsityölehden (vai mikä sen nimi nykyään on...) joulukuun -16 numerossa. Lähikirjasto oli auki jouluaattona ja tapaninpäivänä, kävin piirtämässä kaavan silloin.

Vähän virittelin mallia, käänsin lahkeet muotokaitaleella nurjalle, ja laitoin satiinitereen saumaan ja nauhan vyötärölle kuminauhan lisäksi. Tuli sopivan kokoisetkin, synttäripakettiin nuo pakkasin.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Joulupukin töissä

Ja näin jää päähän soimaan reipas renkutus Joulupukki ja noitarumpu -elokuvasta :oD

Piti taas kaikkea saada tehtyä, mutta jonnekin se aika ennen joulua hukkuu... tai mulla se on näköjään mennyt liian ison neuleen purkamiseen ja pipojen aloittamiseen.

Mutta, käsityömessuilta marraskuussa ostin muutaman tilkkupussin Silkkituonti Sorrilta kun olin jo jossain vaiheessa syksyllä törmännyt tähän meikkipussiohjeeseen. ja Instassa nähnyt kivoja parista erikuosisesta kankaasta tehtyjä eri kokoisia pusseja ja laukkuja

Kun joulupukki lahjoitti joka tapauksessa tuollaisessa pidettävää tavaraa, ja satuin kuulemaan että valkoinen meikkipussi olisi mieleen, niin siinäpä se. Yhdessä tilkkupussissa oli tuota
erityisen kauniisti hohtavaa satiinia, ja sattui olemaan niin iso pala, että siitä tuli kokonainen pussi. Ihan omaa designia on tuo laskostus, kun oli palasessa sen verran korkeutta. Enkä millään halunnut leikata sitä pienemmäksi niin tein sitten noin. Eurokankaasta piti hakea silitettävää kovikehuopaa, ihan paras tuohon tarkoitukseen. Kaikki muu on sitten omista varastoista, kovikehuovan silitin kiinni lakanakankaaseen, silkin sen päälle, ja sisävuoriksi ihan normi vuorikangas. Tuo on äärettömän helppo ja nopea tehdä, ja tuo kovikehuopa on niin jäykkää että lopputulos näyttää vaikka kuinka laadukkaalle.


 Nää sitten ovat ne saman ohjeen Jussi-sukat, Debbie Stollerin Stich'n'Bitchin suomenkielisestä versiosta. Nyt tein Maija-langasta kun sattui laatikossa olemaan sopivan väriset langat. Kaipa harmaa on tummempi kuin aiemmin tekemissäni, mutta tuskin haittaa. Ja puikot taisi olla 3½.



maanantai 12. syyskuuta 2016

Lost mojo

Sitä sun tätä ja vähän muutakin on kyllä valmistunut mutta ei ole yhtään huvittanut kuvata saati sitten blogiin lisätä. Lipastonlaatikossa on kaksi keskeneräistä neulepuseroa, mallista tykkäsin tosi paljon kun sen hommasin, mutta ne on jotenkin jähmettyneet, vaikka langatkin on ihan mieluisat.

Sitten osallistuin FBssä sukkavaihtoon, ja vaikka sukat on sangen puuduttavaa tehtävää, niin jostain syystä innostuin. Ja kun sukkalankoja löytyy varastoista niin sitten niitä tuli muutamat parit. Jossain vaiheessa mietin että jos neulois Interweave'n Favorite Socks -kirjan läpi, mutta ei siitäkään kaikki innosta. Liikaa kirjoneuleita tehtäväksi.















Musta-valko-harmaat on jämälangoista, Gjestalin Siljaa (80 % villa, 20 % polyamidi) ja malli on Uptown Boot Socks. Malli ei toimi tolleen raidallisessa, mutta pääasia oli langankulutus, kun sitä oli ihme nöttösiä jäljellä.

Punaiset on Wolle Rödel Sport- und Strumpfwolle Color 4-fach -lankaa (75 % villa, 25 % polyamidi) ja malli on Embossed Leaves Socks. Noissa on ehkä hienoin kärkikavennus mitä oon ikinä tehnyt, ei voi kuin ihmetellä miten hienosti silmukat katosi!

Siniset on Austermannin Stepiä, jossa on aloe veraa ja jojobaöljyä (75 % villa, 25 % polyamidi) ja malli on Go With The Flow Socks. Kirjava lanka ei oikein tohon malliin sovi, mutta ne on tosi jalkaan sopivat sukat. Ja lankaa on tosi kiva neuloa, ehkä kaikki hoitoaineet jäi käsiin neuloessa :o)

Valkoiset sukat on Novitan Nallea (75 % villa, 25 % polyamidi) ja malli on Austrian Socks. Kolmosen puikot oli inansa liian pienet, joten sukat on vähän kuin huopaa jo uutena.

Kaivelin tossa lanka/kangaslaatikoitani (juu, ne on sekaisin keskenään) kun etsin vuorikankaita ja tukikankaita ja löysin vielä lisää sukkalankoja. Niin että voi olla ettei noi vielä loppuneet.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Villis

Kun teinisukulainen sanoo että vois ottaa jotain kotitekoista niin pitää tilaisuuteen tarttua. Jouluksi ei ehtinyt valmiiksi, mutta onneks syntymäpäivä on loppiaisena, niin menee aika hyvin siihen samaan.

 

Malli on Dropsin sivulta, ja lanka Italiasta reissusta mukaan tarttunutta. Jos en väärin muista niin kyseessä on yksi A-luokan matka Rivaan, Gardajärvelle. Vyötteessä lukee Full BBB, ja 100 % merinovillaa. Ohjeen mukaisilla puikoilla, eli 8 ja 9, ja koko on S. Kyseinen käyttäjä on sellainen, jota on aina kutittanut KAIKKI, mutta tuo ei kuulemma kutittanut. Ja mikäs sen kivampaa kuin jos joku villavaate talvella on niin ookoo, että sitä voi jopa käyttää. Kuva on mitä on, mutta jotkut ei vaan halua olla kuvassa...



sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Roskia lisää kiertoon


Samalla mallilla kuin hopeinen, lankana kullanvärinen Hjertegarnin Glamour, ja laukunkehys ja ketju marraskuun kädentaitomessuilta. Taisi olla Omakorun osastolta. Joulupukin pakettiin laitoin, ja saaja ällistyi vallan kauheasti. Oli ilmeisesti unohtanut tilanneensa laukun :oD

torstai 3. joulukuuta 2015

Ihana villatakki

ja kissanhännän nosto. 
 
Kappaleet oli valmiina sohvan selkänojalla jo ehkä kaksi vuotta... Ostin napit tuohon vuosi sitten käsityömessuilta, mutta ne olikin ihan väärän kokoiset. Sitten tuli mieleen että voishan sen tehdä valmiiksi ja ostaa sopivat napit niin, että sovittaa ne napit valmiiseen. Kun ei napinläpiä oikeastaan nää tuosta neulepinnasta, jollei erikseen niitä etsi. Nappeja on viisi, ja on ne kaikki kiinnikin neuleessa, keramiikkaa, mutten enää muista keneltä ne ostin. Joltain keramiikantekijältä. Malli on Dropsin Uptown Girl ja lanka on Twilleys of Stamford Freedom Spirit, 100 % villaa. Nelosen puikoilla. Toi on ihana neuloa ja ehkä vielä ihanampi pitää. Vaikka on lepakkohihat, niin tuo on niin pehmeä, että se mahtuu takin alle, ja tuo väri on niin mun väri.

Sitten jotain ihan muuta. Olin syksyn mittaan klipsukurssilla paikallisella työväenopistolla, ja lo and behold, tää on olkahihnaa/ketjua vaille valmis.

Näissä parasta on se että ne näyttää niin tuhannenpaljon monimutkaisemmilta mitä ne onkaan, ja tää oli vielä sellainen malli, joka eteni käsittämättömän nopeesti. Materiaalina alumiiniset tölkkiklipsut ja Hjertegarnin hopeanvärinen Glamour-lanka, ja virkattu 1,25 koukulla.

Tuollahan ei pysy mikään kännykkää pienempi sisällä (no joo, ei nyt ihan) joten vuori on aika lailla pakko laittaa. Sinistä vuorikangasta mulla on aina jossain, joten siitä sitten vuori, ja koko hoito ommeltuun kehykseen. En olis ikinä uskonut että sen kiinnittäminen meni niin helposti.

Noita klipsuja meni reilut 300, niin että se on hyvä että oon saanut suunnilleen kaikki tutut ja sukulaiset keräileen niitä. Innokkaimmin niistä huolehtii pienin sukulainen, ja eikös toi näytä ihan Frozen-laukulta, joka saattais kasiveehen iskeä... Tosin oon miettinyt että oliskohan se ennemmin kultaklipsujen ystävä, kenties.