Roskia lisää kiertoon

Samalla mallilla kuin hopeinen, lankana kullanvärinen Hjertegarnin Glamour, ja laukunkehys ja ketju marraskuun kädentaitomessuilta. Taisi olla Omakorun osastolta. Joulupukin pakettiin laitoin, ja saaja ällistyi vallan kauheasti. Oli ilmeisesti unohtanut tilanneensa laukun :oD

Ihana villatakki

ja kissanhännän nosto. 

 

Kappaleet oli valmiina sohvan selkänojalla jo ehkä kaksi vuotta... Ostin napit tuohon vuosi sitten käsityömessuilta, mutta ne olikin ihan väärän kokoiset. Sitten tuli mieleen että voishan sen tehdä valmiiksi ja ostaa sopivat napit niin, että sovittaa ne napit valmiiseen. Kun ei napinläpiä oikeastaan nää tuosta neulepinnasta, jollei erikseen niitä etsi. Nappeja on viisi, ja on ne kaikki kiinnikin neuleessa, keramiikkaa, mutten enää muista keneltä ne ostin. Joltain keramiikantekijältä. Malli on Dropsin Uptown Girl ja lanka on Twilleys of Stamford Freedom Spirit, 100 % villaa. Nelosen puikoilla. Toi on ihana neuloa ja ehkä vielä ihanampi pitää. Vaikka on lepakkohihat, niin tuo on niin pehmeä, että se mahtuu takin alle, ja tuo väri on niin mun väri.

Sitten jotain ihan muuta. Olin syksyn mittaan klipsukurssilla paikallisella työväenopistolla, ja lo and behold, tää on olkahihnaa/ketjua vaille valmis.

Näissä parasta on se että ne näyttää niin tuhannenpaljon monimutkaisemmilta mitä ne onkaan, ja tää oli vielä sellainen malli, joka eteni käsittämättömän nopeesti. Materiaalina alumiiniset tölkkiklipsut ja Hjertegarnin hopeanvärinen Glamour-lanka, ja virkattu 1,25 koukulla.

Tuollahan ei pysy mikään kännykkää pienempi sisällä (no joo, ei nyt ihan) joten vuori on aika lailla pakko laittaa. Sinistä vuorikangasta mulla on aina jossain, joten siitä sitten vuori, ja koko hoito ommeltuun kehykseen. En olis ikinä uskonut että sen kiinnittäminen meni niin helposti.

Noita klipsuja meni reilut 300, niin että se on hyvä että oon saanut suunnilleen kaikki tutut ja sukulaiset keräileen niitä. Innokkaimmin niistä huolehtii pienin sukulainen, ja eikös toi näytä ihan Frozen-laukulta, joka saattais kasiveehen iskeä... Tosin oon miettinyt että oliskohan se ennemmin kultaklipsujen ystävä, kenties.

Sukkatehdas

teki hyväntekeväisyyssukkia syksyn mittaan. Eikä halua neuloa mitään mustaa pitkään aikaan. Otsalampun jälki pysyvästi naamassa ei oo kiva. Naisten pankki noita myy joulutoreilla, ainakin Tampereella.

Isommat ja pienemmät, ihan perussukkia Nallesta, varsi oli jonkun oikeasti suunnittelema. Naisten pankin värit tuossa. Kaummimmaisen sukan värit on lähinnä oikein. Marraskuun iloja kuvissa, salaman puhkipolttamat värit.

Aurinko paistoi ja sinistä tarjolla

Löysin siitä sohvasta pingoitetun ja päätellyn huivin, enkä muistanut yhtään mikä malli se olikaan. Jotenkin oli sellainen tunne että Knittystä se oli, ja kun kunnolla selasi, niin löytyihän se Regenerate.

 Oli niin kaunis ilma, että oli pakko ottaa monta kuvaa kun toi sininen on niin ihana. Lanka on Langin Merino 400 Lacea kaksinkertaisena, väri 796.0018, ja äkkiä väittäisin että nelosen puikoilla. Kuten mulla melkein kaikki.

Pitäis käydä kaikki varastot läpi, koska tota löytyy edelleen mun varastoista irrallisia keriä. Toi väri oli niin ihana, että ostin ensin puserolangat ja sitten vähän lisää ja sitten vähän enemmän lisää...

 Mallista tykkäsin, siinä oli riittämiin muutosta ettei loppunut kiinnostus. Nyt pääteltävänä olevat hyväntekeväisyyssukat alkaa tulla korvista, kun ne on samanlaisia ja niitä pitää tehdä parillinen määrä...

Seuraaavat kuvat otti assistentti joka ei osaa käyttää mun kameraani. Eikä suostunut ryhtymään vaateripustimeksi koska "kotiverkkarit ja crocsit".

Kipparitakki on ollut mun haaveena varmaan 20 vuotta, ja oon säästänyt erilaisia kaavoja vuosien mittaan, kun tuollainen malli suht säännöllisesti ilmestyy jostain. No viime syksynä oli Burda Stylen numerossa 10/2014 SE TAKKI, ja kun olin vielä siellä kaikkien ompeluryhmien äitiryhmässä, ja nettikauppa luki mun ajatukseni, ja mainosti sopivaa kangastakin. Niin sehän oli kohtalon määräys.

Kangas on 100 % keittovillaa, sitä mistä eteläsaksalaiset ja itävaltalaiset lodentakkinsa tekevät. Eli ennemminkin huopaa. Noi hihat on niiiiin hyvin istuvat, kuten vain täysvillaisesta voi saada, ja taskut on niin makeet, vaikka itse leuhkinkin.

Miehusta on tehty kuudesta kappaleesta, ja takana on kaksi halkiota, eli stubb-halkiot kuten ope sanoi. Oli niissäkin väkertäminen...

 

Vuori samasta kaupasta, ei tarvinnut etsiä mitään siinä noin suunnilleen väriä. Päällisen ja vuorin välissä on tuulisulku, jos se vaikka pidentää käyttökautta. Napit ottaa aivoon, ne on tilapäisratkaisut. Tai ei niissä silleen mitään vikaa ole, ankkurinapit ja ihan oikean väriset. Mutta kun mulla on paikassa nimeltä "hyvä talle" varmaankin suunnilleen kilo ihan oikeita messinkisiä Englannista joskus tuotuja univormunnappeja. Olin ihan varma tota takkia tehdessä että ne löytyy ihan helposti, mutta eivät ole vieläkään ilmiintyneet. No, jonain päivänä. Kun tuo ei ole mikään yhden talven takki.

Jotain eloa

tähänkin areenaan. En ole lopettanut tekemistä, en vaan ole saanut kuvattua saati tänne mitään. Kameralaukku kerää pölyä, ja keskenerisiä töitä tulee lisää nurkkiin. Tai sohvalle, josta kaikki kadonnut löytyy, jos ei päältä niin tyynyjen välistä ja takaa. Kuten esimerkiksi kameran johto.

Mutta. Kaverille syntymäpäivälahjaksi sukat Järbo Garnin Mellanraggista. Malli on Retro Rib Sock Interweaven Favorite Socks-kirjasta.

Samasta kirjasta sitten Austrian Socks Regia Silk 4-fädig -langasta, jotka neuloin Fb:ssä yhden sukkaryhmän sukkavaihtoon. Vähän noissa on sävellystä, kun hoksasin vasta kantalapun tienoilla että tuossa kuviossa pitäis mennä silmukat toistensa yli symmetrisesti. Olin vaan huiskinut menemään kun sain juonen päästä kiinni.

 Kuvan nurkassa kurkistaa syklaamit, jotka kukkivat edelleen, ja kuva on otettu elokuussa. Niistä tulee mieleen Rooma joulukuussa.

Sukkien pohjan tein kiertäen silmukat. En oo ihan varma oliko hyvä idea. No, sukat ei varsinaisesti ole mun juttu, kaksi samanlaista on melkein liikaa mun keskittymiskyvylleni. Tosin tuossa mallissa oli riittävästi haastetta että jaksoin loppuun asti.

Kuuma villatakki

Tämän kanssa on syytä katsoa lämpömittaria ennen kuin lähtee ovesta ulos. Ei mahdu kassiin jos tulee erityisen hiki.

Niin tykkään harmaasta villasta! Ohje on Modan numerosta 2/2014. Langan vaihdoin alpakasta villaan, kun joissain jutuissa alpakka on mun makuuni turhan pehmeää ja löpsöä, venyy liikaa. Tässä lankana Cascade 220, ja 700 g ostin ja 35 gramman nöttönen jäi. Puikot 4½ ja 5½. Tuo on niin ihana lanka. Ja väri.

 

Taskut oli ohjeessa tehty paikkataskuina, neulottu kappaleet ja ommeltu päälle. Minen tykkää tehdä silleen taskuja, joten neuloin joustinneuleen etukappaletta tehdessä, päätin joustesilmukat, ja neuloin taskupussin takapuolen, ja neuloin silmukat päätettyjen tilalle. 

 

Löpsöttävät taskut ei haittaa, noin päin vain on kivampi tehdä. 

Ainoa vika on tosiaan se, että käyttöä ei välttämättä tule kauheasti, koska missään ei ole noin kylmä kuin tuo villa haluais :)

Matkipelle

nyysi ajatuksen yhdestä Stockmannin Hullujen päivien kuvastosta, ja kun olen (nyt) kuutena "lukuvuonna" ollut kansalaisopistossa ompelemassa aika ylivoimaisen opettajan kurssilla, niin pelkkä idea riittää. Kaiken saa toteutettua (omien kykyjen rajoissa tietenkin).
Ideakuva on tallessa, näin sen kun niputin kaavoja ompelukassista, mutta nyt en kyllä keksi mihin talteen sen laitoin. Samujin takki oli kyseessä.

 

Vaalea hiekan väri, kankaan pintakuvio, ja mustat napit, paitakaulus, napitus ylös asti, ja taskut todella sivussa, ne oli ne jutut, joihin tykästyin. Eurokankaan villakangas osui väriltään ja pinnaltaan lähimmäs.

 

Viime keväänä tein ihan intopiukassa käsin napinläpiä, tähän ja toiseenkin. Tässä kävi niin että viimeisenä tehty napinläpi on rumin, ja sen pitäisi mennä toisin päin. Ehkä alkoi ottaa päähän/silmiin/sormiin siinä kohdassa. Mutta kyllä käsin tehdyt paremmalle näyttää kuin koneella tehdyt. 

Kanttasin takakappaleen muotokaitaleen vuorikankaalla kun leikkasin saumanvarattomana sen vahingossa. Vuorikangas on verkkokaupasta, ja useamman vuoden marinoitunut kangasvarastossa. Mutta aika senkin tavaran kaupitsi. Vuorit on mun mielestäni kivampi tehdä jostain joko jostain ihan "sopimattomasta" väristä tai kuvioista, jotka ei välttämättä ole ihan tavallisia. Niskalenkki on kiinnittämättä. Ja kaulus höyryttämättä kun näkyy harsinlangan jäljet. No, eipä ne oo haitanneet käytössä. Eikä sekään että ekan kerran lähdin tuo päällä ovesta ulos harsinlangat hihanpyöriössä. 

Onnetonta valokuvausta

Se onkin se kuvien ottaminen joka tökkii. Tai kuvattavien asettelu. Roiskaistu kuva joulutervehdyksistä, jotka on jo tervehdittävillä.

Holden taas, nelosen puikoilla kaikki. Langat vasemmalta oikealle: Cevec Delano (5 % alpakka, 5 % mohair, 10 % villa, 80 % akryyli - en olisi ikinä uskonut miten kivaa neulottavaa se oli), Hjertegarn Alpaca Silk (60 % alpakka, 30 % merinovilla, 10 % silkki), ja Hjerte Fine Highland Wool (100 % villa).

Oho hups

Kylläpäs blogin päivittäminen on ollut tuskallista. Ja kuvien ottaminen. On niitä valmiita kasassa, mutta jokin on tökkinyt muistiinkirjaamisessa.

Jos aloittaisi viimeksi valmistuneesta, kun sain kuvan sen päällä, jolle tuon teinkin.

Malli oli huolissaan että "näkyykö mun naamani siellä", eli päätön. Pojan neulepusero Novitan syksy 2013 lehdestä, 300 g Nalle Taikaa ja 100 g Nallea, puikot 3 ja 3½. Ohjeessa oli että yksiväristä raitalankaa menisi 200 g, mutta en usko kun en kai 300 g sitä ostanut, ja löysin yhden täyden kerän. Aloitin 150 cm kokoista, ja muutin mieleni, kun näytti niin pienelle, ja vaihdoin 160 cm kokoon. Vieläkin isomman olisi voinut tehdä, kun ei nuo lapsi-ihmiset pysy saman kokoisena, vaan kasvavat ihan yllättävästi.

Ohjeesta poikkesin siinä, että tein miehustan putkena pyöröpuikolla kainaloihin asti, samaten hihat sukkapuikoilla kainaloihin asti. Halusin tehdä nopeammin valmista, ja raglankavennukset tasan laskematta kerroksia. Muistin sitten taas kainaloissa miksen niin kauheasti pyöröpuikoista välitä tällaisessa, neule kun kiertää näin tehden, enkä viitsi "mukamas"saumaa virittää.