Aurinko paistoi ja sinistä tarjolla

Löysin siitä sohvasta pingoitetun ja päätellyn huivin, enkä muistanut yhtään mikä malli se olikaan. Jotenkin oli sellainen tunne että Knittystä se oli, ja kun kunnolla selasi, niin löytyihän se Regenerate.

 Oli niin kaunis ilma, että oli pakko ottaa monta kuvaa kun toi sininen on niin ihana. Lanka on Langin Merino 400 Lacea kaksinkertaisena, väri 796.0018, ja äkkiä väittäisin että nelosen puikoilla. Kuten mulla melkein kaikki.

Pitäis käydä kaikki varastot läpi, koska tota löytyy edelleen mun varastoista irrallisia keriä. Toi väri oli niin ihana, että ostin ensin puserolangat ja sitten vähän lisää ja sitten vähän enemmän lisää...

 Mallista tykkäsin, siinä oli riittämiin muutosta ettei loppunut kiinnostus. Nyt pääteltävänä olevat hyväntekeväisyyssukat alkaa tulla korvista, kun ne on samanlaisia ja niitä pitää tehdä parillinen määrä...

Seuraaavat kuvat otti assistentti joka ei osaa käyttää mun kameraani. Eikä suostunut ryhtymään vaateripustimeksi koska "kotiverkkarit ja crocsit".

Kipparitakki on ollut mun haaveena varmaan 20 vuotta, ja oon säästänyt erilaisia kaavoja vuosien mittaan, kun tuollainen malli suht säännöllisesti ilmestyy jostain. No viime syksynä oli Burda Stylen numerossa 10/2014 SE TAKKI, ja kun olin vielä siellä kaikkien ompeluryhmien äitiryhmässä, ja nettikauppa luki mun ajatukseni, ja mainosti sopivaa kangastakin. Niin sehän oli kohtalon määräys.

Kangas on 100 % keittovillaa, sitä mistä eteläsaksalaiset ja itävaltalaiset lodentakkinsa tekevät. Eli ennemminkin huopaa. Noi hihat on niiiiin hyvin istuvat, kuten vain täysvillaisesta voi saada, ja taskut on niin makeet, vaikka itse leuhkinkin.

Miehusta on tehty kuudesta kappaleesta, ja takana on kaksi halkiota, eli stubb-halkiot kuten ope sanoi. Oli niissäkin väkertäminen...

 

Vuori samasta kaupasta, ei tarvinnut etsiä mitään siinä noin suunnilleen väriä. Päällisen ja vuorin välissä on tuulisulku, jos se vaikka pidentää käyttökautta. Napit ottaa aivoon, ne on tilapäisratkaisut. Tai ei niissä silleen mitään vikaa ole, ankkurinapit ja ihan oikean väriset. Mutta kun mulla on paikassa nimeltä "hyvä talle" varmaankin suunnilleen kilo ihan oikeita messinkisiä Englannista joskus tuotuja univormunnappeja. Olin ihan varma tota takkia tehdessä että ne löytyy ihan helposti, mutta eivät ole vieläkään ilmiintyneet. No, jonain päivänä. Kun tuo ei ole mikään yhden talven takki.