Kukkaro ja penaali

Näin koronasyksynä harrastuksia on peruutettu niin, etten ole päässyt kokeilemaan mitään uutta kädentaitoa. Yksi "vanha" sentään järjestettiin, eli kehyskukkarot. 

Keskeneräisiä on useampia odottamassa, mutta jotain tuli valmiiksikin. Tuolle siniselle oli tarve, koska halusin penaalin, joka olisi matalampi kuin vanha Marimekko-kukkaroni. 

 

Farkkukangas on omista vanhoista farkuistani, ja sisäpuoli Nextiilin pikkupaloista. Se on vahapintaista, jos se vaikka likaantuisi vähemmän lyijykynistä. Paloista tehdessä oli pakko laittaa farkkujen sivusauma noin päin, mikä olikin sitten hyvä juttu: ei tarvinnut tunkea saumaa kehyksen sisään.

Pikkukukkaron päällikangas on Nextiilistä löytyneestä kirjotusta pellavaliinasta, molemmilla puolilla on suunilleen samanlainen kukka. Liinan keskellä oleva kukka on vielä käytettävissä. Vuori on vanhaa lakanaa. Nuo kirjotut liinat näyttävät olevan lähes ilmaisia, nyt tiedän mihin niitä voi käyttää, tuosta tuli niin kiva.

Villapaita

Sukulaisnuori täytti tässä syksyllä 18 ja kesällä tuli mieleen että voisin kutoa villapaidan. Keskusteltiin hänen kanssaan joskus neuleista ja siitä että miten vaivalloista on niitä tehdä jos ollenkaan, ja mikä niissä maksaa, kun jossain kaupassa neuleen saa kympillä ja saman näköinen maksaa toisessa kaupassa satasen.  

Kuva on selfie, kun unohdin kuvata paidan (miten voi unohtaa oikeasti?!?), ja kuvaajan/mallin luvalla näkyy kasvotkin. 

Lanka on Retrosarian Vovó, ostettu Nurjasta. 100 % villaa, ei superwash-käsittelyä. Lankaa meni suurin piirtein puoli kiloa, kuten kuvaamisen, unohdin myös punnita. Tyhjiä vyötteita löysin yhdeksän, ja yhden laitoin paidan mukaan pesuohjeeksi, joten sen mukaan olisi se puolisen kiloa. Puikot nro 4 ja 3. Ostin ensimmäiset Chiaogoon pyöröpuikkoni tuota varten. Kaapeli on kyllä maineensa veroinen, mutta puikko on turhan terävä mun makuuni ja käsialalleni (h-tin tiukka). Piti neuloa sormustin oikeassa etusormessa. Väri on valosta riippuen joko kanervaan taittuva tai ruskeanpunainen.

Halusin tehdä v-pääntien mutta muuten hyvin sileän paidan. Löysin ja ostin Audiernen, jonka pääntie oli juuri mitä etsin, käytin siitä kaikki mittatiedot ja muotoilut, jätin kuviot pois. Pääntie ja hartialinja onnistuivat mielestäni loistavasti tuossa mallissa. Koko on M, aloitin S-kokoa, mutta tuli tunne että ei riitä, ja hyvä kun aloitin uudelleen. Pieni paniikki johti yöneulomiseen, sain sen kasteltua ja kuivumaan keskiviikkoiltana kun lauantaina piti olla paketti ojennettavaksi. 

Niin se aika kuluu

ja kuvat on aina puhelimessa, ja sitten kun puhelimen kameralla kuvaa milloin mitäkin, niin sinne ne kuvat hukkuu.

Kädentaitomessuilta tarttui mukaan Lankaidean osastolta Sandnesin Fritidsgarn-pakkaus, jossa oli huovutettujen lapasten ohje ja langat.

 

Kutosen puikoilla nuo valmistuivat saman tien. Kuvassa oikealla (jos muistan oikein).

Sitten ostin Lankamaailmasta Vikingin Naturgarnia, jonka neuloin seiskan puikoilla. Kuvassa vasemmalla, koska noista tuli aavistuksen verran isommat. 

40 asteen huovutus ei vaikuttanut oikein mitenkään, 50 astetta tehosi. Kokeilin pesua ilman että laitoin sisäpuolelle mitään, eikä peukalo mennyt umpeen. Tuon sydänkuvion ympäri tehdyn ketjupisto-ompelun joku päättelylanka huopui jumitusmalliin sisäpuolelle, mutta leikkasin sen vain poikki. Tuskin purkaantuu. 

Vielä on yhdet tumppulangat odottamassa. Nuo on niin nopeita tehdä että maailman täyttäminen huovutetuilla tumpuilla olisi ihan mahdollista...

Kamerasta löytyi muutama muukin juttu.

Tämän pointti on tuo rullapäärme ja miten hyvin beige päärme upposi valkopohjaiseen huiviin. Kohta tuonkin voi kaivaa taas käyttöön.

Riepukassin tein jostain verhopalasta, jonka olin tunkenut Eurokankaan vitosen päiviltä pussiin. Tuossa oli päärme jo valmiina, ompelin yhden sivun ja pohjan ja kahvat.

Välillä ihmettelen sitä, että jos tekee jostain olemassa olevasta jämäpalasta apukassin niin miten sen ympäristöpäästöt ovat muovikassia suuremmat. Olisiko jämäpala parempi jätteenä?