Matkipelle

nyysi ajatuksen yhdestä Stockmannin Hullujen päivien kuvastosta, ja kun olen (nyt) kuutena "lukuvuonna" ollut kansalaisopistossa ompelemassa aika ylivoimaisen opettajan kurssilla, niin pelkkä idea riittää. Kaiken saa toteutettua (omien kykyjen rajoissa tietenkin).
Ideakuva on tallessa, näin sen kun niputin kaavoja ompelukassista, mutta nyt en kyllä keksi mihin talteen sen laitoin. Samujin takki oli kyseessä.

 

Vaalea hiekan väri, kankaan pintakuvio, ja mustat napit, paitakaulus, napitus ylös asti, ja taskut todella sivussa, ne oli ne jutut, joihin tykästyin. Eurokankaan villakangas osui väriltään ja pinnaltaan lähimmäs.

 

Viime keväänä tein ihan intopiukassa käsin napinläpiä, tähän ja toiseenkin. Tässä kävi niin että viimeisenä tehty napinläpi on rumin, ja sen pitäisi mennä toisin päin. Ehkä alkoi ottaa päähän/silmiin/sormiin siinä kohdassa. Mutta kyllä käsin tehdyt paremmalle näyttää kuin koneella tehdyt. 

Kanttasin takakappaleen muotokaitaleen vuorikankaalla kun leikkasin saumanvarattomana sen vahingossa. Vuorikangas on verkkokaupasta, ja useamman vuoden marinoitunut kangasvarastossa. Mutta aika senkin tavaran kaupitsi. Vuorit on mun mielestäni kivampi tehdä jostain joko jostain ihan "sopimattomasta" väristä tai kuvioista, jotka ei välttämättä ole ihan tavallisia. Niskalenkki on kiinnittämättä. Ja kaulus höyryttämättä kun näkyy harsinlangan jäljet. No, eipä ne oo haitanneet käytössä. Eikä sekään että ekan kerran lähdin tuo päällä ovesta ulos harsinlangat hihanpyöriössä.