Köh köh...

ei se musta tullut valmiiksi kun torstai-iltana siinä kymmenen aikaan tajusin, että olin kuin olinkin sen onnistunut ompelemaan niin että sitä ei kääntänyt millään. Niin että vuori olis sisäpuolella silleen viksusti. Kirosanoja sit vuolaasti päästelin. Edelleen se on puolivalmis, tosin nyt on vuori ja päällikangas niinkuin pitääkin. Silittää tarttis edelleen ja helma kääntää. Ei jaksa. Edelleenkään musta sametti ei ole ompeluystävällistä. Olis kiva nähdä mitä tekee.
Kävin eilen siellä uudessa lankakaupassa. Olipa mainio puoti. Tarttin kutosen sukkapuikkoja tai lyhyttä pyöröä. Ostin nää...
Eli ekat Knitpicksini. Kauniit ja sileät. Mutta niissä on ihme haju. Liima tai lakka tai joku sellainen. Yök, mutta kai se haihtuu. Tai toivottavasti haihtuu. Kännykkäkuva. Kun ei edes kameraa saa laukusta esille.

Kattelin siellä Rowanin ohjekirjaa ja siellä oli Titian. Ihan pakko tuommonen on ihmisen saada tehdä.

Toissasunnuntain Hesarin kysymyspalstalla oli yks mun suurinhokkini käsiteltynä. Mt. Everest on vuori ja takissa on vuori, mutta jos näen Mt. Everestin niin näen vuorEn ja jos korjaan takin vuorIn, kun takinvuori on lainasana, perujaan ruotsin foder-sanasta niin eipä se vokaali muutu. Niin että Indica pelmuaa sitten vaatekaapissa... etsivätkö Narniaa sieltä vuorien sisältä.