Tai siis kesäneule se on sen takia, että sen palaset valmistuivat keväällä -11, ja sekosivat lankalaatikkoon, osuivat käteen joskus alkutalvesta ja retkottivat sohvan selkänojalla maaliskuuhun -12 ja sitten liittyivät yhteen ja kuinka ollakkaan sitten olikin parveke siivottu ja sinne saattoi tallustella sukkasillaan ja ottaa kuvan.
Paksuhan se ei oo, mutta ilmaa sinne jää eristeeksi ihan kiitettävästi. Tuskin ennen elokuuta käyttöön tulee. Ohje on Suuresta käsityölehdestä 9/2010, puikot viitosen. Eihän tollaseen erityistä ohjetta tarvi, mutta jos joku on laskenut valmiiksi hihanpyöriön ja kaula-aukon niin itse laskeminen on vähän kuin pyörää uudelleen keksisi.
Ihan tännekin pitää laittaa muistiin että ostin sitten ikinä viimeiset KnitPro puikonpäät ikinä, taas katkesi yksi. Liian kalliita katkeilemaan viikon käytössä. En niistä taida tykätä muutenkaan, ilmeisesti mun neulontatyylilläni ne ei pysy tiukasti kiinni, suunnileen viiden kerroksen välein kaivelen säikeitä liitoskohdasta, että saan kiristettyä niitä. Hypetyksen uhri taidan olla... pysyn tästä eteenpäin vanhanaikaisissa pyöröpuikoissa, jos oikein pitkää puikkoa tarvitaan.
------ edit ----------
Huhtikuun Toscanan retkellä kävin Firenzessä lankakaupassa. Ei siellä ollut mitään joka olis pakko ollut ostaa mukaan. Tuntui omituiselle.
1 kommentti:
Sama fiilis Knit Pron päistä. Poikki menee niin että napse käy. Periaatteena tykkään vaihtopäistä, mutta ehkä metallisena toimisi paremmin.
Lähetä kommentti