sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Pieni auringonvälähdys

joten otin kuvan seuraavasta ikuisuusprojektista. Tuli tänään valmiiksi kun ulkona oli vähän tuollainen sataako vai eikö sada keli, ja tuo on eteisen naulakossa roikkunut jonossa. Ehkä jotain kaksi vuotta.



Oli peräti vuorin helma ompelematta tästä... köh köh. Se helma oli jopa neulattu kiinni, odotti vain ompelua. Kangas oli joku raidallinen pala puuvillaelastaanisekoitusta, raidat on kudottu niin että näyttävät eri värisiltä kun on eri määrä valkoisia lankoja kudottu väliin. Jossain valossa näyttää vähän siniselle, mutta tummanharmaita ne taitaa raitalangat olla. Taitaa olla se vakiobleiserin kaava, uudelleen muokattuna taas siellä luottokurssilla, missä voi kaikkia ideoita saada ja kehittää. Vajaamittaiset hihat ja lyhyt helma, ei kiinnitystä. Sen voi aina lisätä.

Vuoritettu, teen aika vähän mitään ilman vuoria. Oon ihan pumpsatun hihan fani, ja se vaatii vuorin. Ja se on sama kuin kokki ja kastike ja arkkitehti ja villiviini ja lääkäri ja multa, virheet ja söhryt jää peittoon näppärästi :o)

Italialaista torilankaa

Ikuisuusprojekti, joka tuli lopulta kuvattua.



Lanka Lane Grawitz Vogue, 80 % kid mohair, 20 % polyamidia, kulutus 139 g. Nelosen puikoilla taisin tehdä... Halkaisija suunnilleen 190 cm. Väri on nätistisanottuna vähän kummallinen, keltaisista herneistä tehty hernekeitto tulee mieleen. Se on keltaisempi, mutta eilinen valo oli tasaisen harmaa, sateen raossa on kuvat otettu. Langan oon ostanut Italiasta torilta, jotenkin muistelisin että Riva del Gardasta.


Malli The cap shawl Victorian lace today -kirjasta. Hyvin simppeli tehtäväksi, kun vaan laskuissa pysyy, ja silmukkamerkit riittää, koska mallikertoja on aika monta. Aloitus oli tuskaa, koska se alkoi sormen ympäri kietaistusta lenkistä, jolla luotiin itsensä ympäri yhdeksän silmukkaa, ja sukkapuikkojen siinä lenkissä pitäminen oli ihan sieltä ja poikittain. Mohairlanka ja laskuvirhe on toinen pirulainen, muutama kaljumpi paikka löytyy purkamisen jäljiltä...

 Mutta mä olen ihan rakastunut tuohon reunantekoon, viimeisen kerroksen silmukat neulotaan tuohon reunaan, joka on oikeestaan 90 asteen kulmassa siihen reunaan, Ohje vaikutti ensin ihan käsittämättömältä, mutta kun sitä teki, niin se olikin ihan helppoa. Päättelyyn menikin sitten oikeastaan eniten aikaa, kun siinä on 900 silmukkaa viimeisellä kierroksella...

Vois tehdä lisää noita mutta ei mohairista. Tai voi olla että seuraava olis ihan helppo siitäkin kun tietää sudenkuopat.