sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kevättuulessa

Ja kappas, sehän on aika lailla kevättaivaan värinenkin. IKn kevät 2009stä Whisper cardigan.


Valmiina ja käytössä se on ollut jo jonkin aikaa, mutta kuvasin vasta nyt.


Lanka on Hjertegarnin Alpaca Silkiä, eli alpakkaa 60 %, silkkiä 10 % ja merinovillaa 30 %, ja nelosen puikoilla. Mallitilkun tein kerrankin, ja totesin että tuolla lanka-puikkoyhdistelmällä silmukkalukemat riitti koossa S.

Toistekin tuon mallin vois tehdä, se on kiva neulottava, mutta eri lanka. Tuon jäljiltä on alla olevat puserot kivan karvaisia.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Yks vielä tänään


Hieman tuolleen hooposti aseteltu, tai no kai sitä noinkin vois pitää. Tein alunperin tämän sijaan, mutta lanka kuulemma kutitti liikaa. Moebiuskierteellä tuo, yhden silmukan helmineuletta. Marraskuussa ostin langan käsityömessuilta, se on Puffalan Pupu-Puffaa, väri Laguuni. Ja ihan on tuon värinen kuin kuvassa. 40 % merinovillaa, 40 % angoraa ja 20 % polyamidia, nelosen puikoilla, ja koko 100 gramman vyyhdin siihen neuloin.

Villahuivia kesää kohti

Kuvaaminen vaan kesti. Metalouse-huivi nelosen puikoilla. Kävin ihan Helsingissä asti lankaa etsimässä (ihan kuin tarttis, ottaen huomioon kotikulmien valikoimat), kun huvitti mennä Priimaan kun en ollut sinne Mäkelänkadulle vielä osunut. Ja siellä oli talvialen loppupäivät.

Ohjeessa on käytetty Noroa. Jostain syystä en niistä langoista tykkää, arvostan kyllä ideaa ja siitä oon nähnyt hienoja neuleita. Mutta ei ole mun lankaa eikä mun väritystä niissä. Onneks se ei ole maailman ainoa lanka :o)


Tämä huivi on tehty Araucanian Rancosta (75 % villaa, 25 % polyamidia) ja Debbie Blissin Andesista (65  % baby alpakkaa, 35 % mulperisilkkiä). Polyamidi on päässyt todella hienoon seuraan, mutta mun mielestäni toi Ranco on ihan liian kaunista sukkiin. Johtuu varmaan siitä kun en käytä villasukkia kengissä vaan kotona niin en noin ohutta lankaa miellä sukkalangaksi.

Metalouse on kivannäköinen huivi, hauska idea, ja hyvä ohje neuloa. En kauheasti tykkää kaareutuvista huiveista, mutta onneks tuossa on hyvin hillitty se kaareutuminen.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kulttilankaa

 Jonka joulupukki toi useampi vuosi sitten. Jättiläisvyyhti (300 g), jonka vyöte oli todella hyvin piilossa langan sisällä, ja vasta kerittäessä, selvisi mitä lankaa. Wollmeisea. Ja nyt ymmärrän maineen, aivan uskomatonta neulottavaa. Väri Dani, puikot pipossa 3 ja 4, lankaa meni 39 g.


Pipon ohje omasta päästä. Ehkä sen vois kirjoittaa auki.


Huivin tein taas tällä ohjeella, nelosen puikoilla ja lankaa meni 118 g. Tein siihen 43 kerrosta enemmän kuin edelliseen versioon.

Muistin hattutukkini vuosien takaa, onneksi, kun pipo ei näytä oikein miltään ilman päätä.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Addiktion alku...

Jonkinlainen plääh vaivasi, ja tuli mieleen että mites virkkaus. Ja langanloppujahan mulla on, paitsi että taitaa olla että noi puuvillalangat ei kyllä ihan äkkiä lopu.


Mandarin Petitiä noissa on ainakin, ja Anttilasta oon ostanut joskus jotain. Mitähän noista sitten tekis, malli on kiva, helppo ja nopea tehdä, ja noista kasatut näyttää hauskalle. Joku kesämökkijuttu, mä en muuten ole oikein tollasten käyttäjä. 2½ koukku näyttää olevan.

Ja kun yhden tekemiseen menee vartti niin noita on äkkiä läjä. Tosin kun tietää mun ongelmani, eli "kuka kasais nää kappaleet", niin saa nähdä tuleeko muuta kuin irtokukkia. Noissa kun ei pahemmin langanpätkiäkään ole pääteltäväks.



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Päivänvaloa!

Vaikka hieman pilvistäkin, mutta väri näyttää sille mikä se on!


Villatakki Dropsin My Honey -ohjeella, lankana Gjestalin Superwash Sport, jota ostin edullisen kilon Lankamaailmasta. Nelosen puikot, 100 %  villaa ja hyvä kierre, mutta tuo lanka ei juokse yhtään. Tuohon 5-6 -vuotiaan kokoon meni 550 g lankaa. Se, jolle alunperin tuota olin tekemässä, on venynyt ulos takista, tai hihoista. Sovitutin hihoja syksyllä ja ne olivat sekä kapeat että lyhyet, ja tuota ei kuulemma voi pitää jos ei ole jotain paidanhihaa välissä. Mutta onneksi löytyi takkia pienempi lapsi, joka ei kuulemma itse ehtinyt sovittaa, mutta äitinsä sanoi villatakin sopivan. Ainakin jonain päivänä.

Kultanapit löytyi varastosta. Näyttivät paremmalle kuin varastosta löytyneet punaiset napit, jotka olivat ihan samaa punaista kuin tuo takki. 


Tuo hunajakenno on mun makuuni mallineule. Ja samaten, oon tosi tyytyväinen tohon hihanistutukseen, se meni paikalleen kuin käsi hihaan, ja oli niin sopivan kokoinen siihen kädentielle kuin vaan voi, eli todella hyvä ohje. Ja toi ainaoikein reunus sopii tosi hyvin tuohon. Eli vois tehdä toisenkin, nyt vois tehdä ohjeessa ehdotetusta langastakin. Tuo on niin paksu, että vuorin kanssa se olis melkein talvitakki.