keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Back to life

Tauko lipsahti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Mutta. Tuli marraskuu ja mielenkiinto kuvaamiseen on aika lailla kadonnut kun kyse on VALOkuvista.

Jotain sitten on tarttunut kennolle. Ensin työkaverille (meillä on töissä KYLMÄ) mennyt joululahja. Dropsin Alpacasta nelosen sukkapuikoilla Top-down Alpaca Mitts kirjasta Luxury Yarn One-skein Wonders, jonka on toimittanut Judith Durant.
Oman käden kuvaaminen on tunnetusti hankalaa, etenkin järkkärillä. Se on aika etupainoinen laite. Minen tykkää tavallisesti noista kikkailusta (=aloitus "väärästä" päästä) mutta tämä oli sangen hupaisa ohje. Puikot oli sitten huomattavan eri kokoiset kuin ohjeessa (2,75 ohjeessa), mutta tässä kävi tuuri ja mallineule vetää kasaan. Ehkä mun käsialallanikin on vaikutusta.

Taustana enemmänkin oljen värinen tuoli. Kyllä salamalla tulee sitten hienoa jälkeä...

Sitten rummunpäristystä!!!! Kolmetoista (13!) vuotta tekeillä ollut lampunvarjostin!!!

Tarina alkoi -96 Turusta kun asuttiin kaverin kanssa Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmassa. Aina yliopistolle mennessä kävelin Eevan kirpputorin ohi ja näin ikkunassa lampunjalan, joka näytti siltä kuin sanoisi "jollet osta niin kadut, mulle on ihan sama mitä teet". Ostin sen sitten, ja se teki kauhean loven opiskelijan rahastoon, maksoi yli sata markkaa. Syystä, joka on varmaan helppo arvata, sen nimeksi tuli Lola (mitään rasistista ei amnestyn ikijäsen siihen lisännyt). Varjostimen kehikko löytyi varmaan kymmenen vuotta sitten, kieputusnauhakin siihen tuli kieputettua suunnilleen niihin aikoihin. Oranssi kangas löytyi Lanternan Indiq Livingistä vuosia sitten. Ja sitten kaikki osat viettivät erillistä elämää, kehikko ja kangas minun vaatehuoneeni ylähyllyllä ja Lola vanhemmilla vintissä. Kerran melkein päästiin alkuun kun kansalaisopistossa piti olla lampunvarjostinkurssi, joka sitten peruuntui. Taisin olla ainoa ilmottautunut. Vuosi sitten löysin kirjastosta varjostinkirjan ja uusin lainaa vuoden... voisin sen varmaan jo palauttaa. Tänä syksynä tärppäsi ja kurssi pidettiin ja Lola sai varjostimen. Mitään sen valossa ei näe tehdä, mutta tuollaiset lienee enemmänkin koristeita.

Kangas on taftia, se näyttää suunnasta riippuen oranssille tai punaiselle. Minä siihen oranssiin ihastuin... punainen sitten tunki väkisin mukaan. Ensin oli tarkoitus yrittää vähän hillittyä lookia (minä kun EN ole koristeellinen ihminen...) mutta ostin kokeeksi tuota hapsunauhaa, ja se oli pakko laittaa.
Mun musta viime vuonna (-08) aloitettu pikkujouluhameeni tuli valmiiksi, mutta kuvaaminen on vielä vaiheessa. Musta ei näy näillä keleillä... Rypistelin sen sitten pikkujouluissa. Tähän loppuun sitten kuva jostakin hienosta toisena osoituksena siitä että joittenkin asioitten kuvaaminen ei oikein onnistu. Kuten oman pään kuvaaminen käsivaralla takaviistosta kun on juuri tullut sieltä pikkujouluista... Mä en tiedä mihin se tarkennus meni... :o)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Pipa ja huivi

Ehkä se on vanhuus, joka hiipii ihmisen kimppuun, mutta yhtäkkiä tuntui sille että pää jäätyy. Ja hei haloo, mun pääni ei ole palellut oikein ikinä. Ja giant bighead ei oikein ole tuntenut oloaan kotoisaksi minkään alla. Viikko sitten tuli kuitenkin semmoinen olo että jotain tarttis päähän.
Rose Mohairia löytyi kasan päältä ja ohje täältä ja siitä tuli tämmöinen:

Ja, lo and behold, se ei edes kutita. Jonkin kumman sattumuan kautta paksummasta langasta ohjeenmukaisilla puikoilla tehty onkin erittäin sopiva. Sen verran reilu, että sen voi laittaa päähän otsalle tai takaraivolle tai sivulle tai mille nyt sitten tuntuukin. Vois tehdä lisääkin näitä.

Sitten tuli valmiiksi (jo ajat sitten muttei saanut kameraa kaivettua päivänvalon aikaan esiin) jo täällä kuvattu punainen lanka, josta sitten tuli Oriel Lace Scarf kirjasta 101 Designer One-Skein Wonders.
Nelosen puikoilla, 150 cm x 30, ja kyllä se kummilapselle menee, on sen verran hempeä väri. Kiva malli, ja jännitys säilyi, kun sitä neulotaan sekä oikealla että nurjalla.

Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy tuo värin vaihtuminen, joka sopii hyvin tuohon malliin.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Vähän niukka neuletakki...

tuli tästä kummilapselle tehdystä:


















Alla on yöpaita, kun piti kiireessä ennen kouluunlähtöä ottaa kuva, kun en tiennyt nähdäänkö myöhemmin vielä. Mutta mä olen tosi hämmästynyt siitä, että sain mitään muuta kuin vähintään kahta kokoa isompaa aikaan...

Johtui ehkä siitä, että lanka on ihan eri paksuista kuin ohjeessa, ja siinä noin suurinpiirtein sinne päin tiheys. Lanka on Anttilasta ostettua Silky Tweediä (40 % silkkiä, 20 % merinovillaa, 30 % puuvillaa, 10 % viskoosia) ja ohje on kaarrokejakku Modan numerosta 4/09. Sangen kiva malli, itse asiassa. Vaikka itsellekin tuon tekis. Tai lapselle vähän reilumman kokoisen.

















Tallinnasta jäi mukaan lankaa (da-ah!) ja sitten hetkellinen mielijohde vei sisään Apollo-kirjakaupan ovesta ja mulla on nyt sitten Reimannin ja Edasin Haapsalu sall. Ihana kirja, ja tuolta nyt tekee mitä vaan, kun on kerrassaan mainiot kaaviokuvat.

tiistai 25. elokuuta 2009

Langanpäitä ja ärränsellaisia

Että voi ihminen in-ho-ta langanpäitten päättelyä. Voiskohan ne liimata tai jotain...? Tai sitten vaan jättää repsottamaan?

Mutta verkkokasseja:
ja toisin päin:
Lanka on Anttilasta joskus ostettua Ericaa, 100 % puuvillaa, 2½ koukulla, ohje - tai siis innoitus ja noi hauskat kädensijat - on Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjasta. Kädensijat on ketjusilmukkaa, jotka on letitetty.

Sitten kummitädille syntymäpäivätervehdykseksi menevä Fountain Pen Shawl IK:n kevät ´09 numerosta.

Lanka on Wetterhoffin Silviaa, nelosen puikoilla. Sitä tuli kuin suden kuraa, tein sitten 11 mallikertaa kymmenen sijaan ennen kuin tajusin lukea ohjeen. Kerrankin sillä ei ollut väliä, kun reunakuvio oli samalla silmukkamäärällä jaollinen. En ole päättänyt vielä onko toi hieno vai hölmö kuvio, mutta pehmeä se on. Ja väristä sanoisin että enemmänkin se on vihreä, sellainen vedenvihreä.

Ilmottauduin kansalaisopiston ompelukurssille... Istuvia vaatteita. Ihan sen takia että pääsen kaahaamaan teollisuuskoneella :o) Silloin vuonna miekka ja kivi olin samassa koulussa kaksi vuotta pukuompelija-linjalla, ja valmistuinkin, ja siitä lähtien oon kaihonnut niitä mahtikoneita. Nyt pääsen taas kaahaamaan. Siellä tehdään istuvia syysvaatteita, kuten vuorillinen jakkupuku, takki tai ulsteri. (Ja tosta pääsen yhteen suurimmista raivoa nostattavista kielivirheistä (tossa se on oikein): vuori ja vuori. Vuori niinkuin Mont Blanc ja Mount Everest taipuu esim. genetiivissä vuoren kun se on alkuperäinen suomenkielen sana. Vuori, joka on vaikkapa takissa, taipuu siinä samassa genetiivissä vuorin, koska se on lainasana ruotsista. Argh aina kun luen jostain vaikka "silkkivuorellinen takki" saan pienimuotoisen raivokohtauksen! Joo, passiivisaggressiiviselta kielipoliisiosastolta päivää... mun elämäni on niin onnellista ja ongelmatonta.)

torstai 16. heinäkuuta 2009

Ikuisuusprojekteja


Vironvillaa vyyhti, jonka neuloin aika lailla niin pitkälle kuin kuvio antoi myöden, nelosen pyöröllä. Mun erittäin epätarkka keittiövaakani sanoo että 180 g, ja jäljellä on pieni nyttyrä. Malli on tietenkin Revontuli, muutamalla virheellä... taas todistettiin, että jos jatkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen, kannattaa ehkä vilkaista ohjetta. Mutta oli niin pitkiä kerroksia, ettei jaksanut purkaa enää. Toi värjäys on ihan tehty tuohon malliin, muutama virhe hukkuu sinne ihan täysin.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Ihan muuta

tämä kaveri on muuttanut vanhempien pihaan. Selkeästi poikanen, koska nukahtelee kesken askareiden, eikä pelkää mitään/ketään. Koira siihen säikymmin suhtautuu. Koiranruokaa ei tyyppi tajunnut syötäväksi, mutta 15 cm kastemato, jonka kummilapsi tarjosi kädestä kelpasi vallan mainiosti... Vahinko etten saanut kuvaa kun siili haukotteli :o)

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Kiirekiirekiirekiire

ihan omatekoinen. Kun aloittaminen on niin vaikeeta, niin sitten saa kärsiä siitä, että on kaikki levällään ja päivät loppuu kesken. Eli perjantaina on lähtö Milanoon jossa yksi yö ja sitten junalla Firenzeen ja niin edelleen. Suurin osa vaatteista on sentään silitetty. Muttei tullut tälle suutarille sitten mitään uutta tehtyä mukaan. What is new.
Tää sentään tuli:Joka on veljenpojan uusi villatakki. Kauhavan Kangas-Aitan Pandaa (70 % villa, 30 % bambu) ja puikot taisi olla 4. Malli on Modasta, se on oikeasti pusero, mutta laitoin sen halki edestä. 7 v kokoa tähtäsin, lankaa meni vähän yli 300 g. Ihana pehmeä lanka, ja mulle ei osunut yhtään solmua, niistä ovat tuosta neuloneet maininneet. Napit Koskikeskuksen Merletosta, ja ihan uskomattoman samanväriset kuin tuo lanka. Takki näyttää vähän hassulle kun siellä on aikuisten henkari sisällä. Kokeilen, jos saan saaja-lapsen pysähtymään tuo päällä sen verran pitkäksi aikaa että ehtii kuvan ottaa. Kiireinen nuorimies.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Voi voi taas se loppui

nimittäin kevään SNY-kierros. Aina yhtä hauska juttu. Viimoinen paketti oli sitten varsinainen aurinko:
Ja kuvan otan kyllä vielä uusiks, kun nyt sitten on niin harmaa ilma että tuosta katoaa kaikki se oranssin loisto. Näyttää punaiselle, mitä se ei ole. Eli oranssikeltainen hahtuvakiekko, ja Marks & Kattensin mohairia, saman kuukausisarjan kortti kuin aiemmissakin paketeissa ja marmeladia. Ihanaa kirpeää semmoista. Kiitos SNYlle, eli Harmaasudelle. Väriteemat oli mainio idea! Ja aiheutit sillä suklaakahvilla selkeän riippuvuuden... :o)

torstai 21. toukokuuta 2009

Selkeesti kesä

kun tuli ukkonen ja rakeita. Enää vettä. Istutin parvekkeella kaikenmoista, mutta oli pakko tulla pois kun alkoi rymistä. Viis minä siitä ukkosesta mutta tuli muuta taivaalta aika kovaa. Rymyää se vieläkin mutta rakeet taisi loppua. Piti pikaiseen yrittää kuvata pisararoiskeita ja yks jäi kennolle:
Revontuli tuli valmiiksi ja pitäis pingottaa, eli taas yks ikuisuusprojekti vähemmän. Ja veljenpojan villatakista pitäis poimia silmukat nappilistaa varten.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Kaunista harmaata

oli huhtikuun SNY-paketissa. Laatikko oli sävyyn hopeanharmaa ja siellä oli vallan kaunista sisällä. Neljä kerää vaaleanharmaata Maijaa ja vyyhti tummemman harmaata Kamenaa, suklaakahvia (heti keitin ja olipa hyvää!) ja Fazerinaa, joka katosi sitten melkein saman tien. Viimeinen pala jäi kahvin seuraksi. Ja huhtikuu-kortti sitä samaa sarjaa, joka on paketissa tullut mukana jo helmi- ja maaliskuussa. Äärettömän viehättävä vanhantyylinen kuva.
Kiitos kaunis, hyvä SNY, harmaa on todella kaunis väri, ja villalangassa erityisen kaunis. Kamenaa en ole koskaan neulonut, olen vain ihastellut kaupassa miten sileää villaa se on. Tuo voisi olla pitsikaulahuivi isona, sellainen noin 20 cm leveä.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Jotain ihan muuta

kun neuleet ei etene. Pitäis varmaan kaivaa kaikki ufot esiin ja katsoa mitä siellä oikein on. Jos innostuis jostain erityisesti.
Kuvasin pari helmikurssin tuotosta. Oman käden kuvaaminen on aika hankalaa, ja kuvatessa tuli kauhea ajatus että kamerassa on jotain vikaa kun se ei tarkenna olleenkaan... Kummasti kuitenkin takana näytöllä näkyi ihan ookoo kuva... ?!?!? No joo, kun se kuvausasento oli aika outo ja jostain syystä sitten katsoin etsimeen yli silmälasien. Juu ei tarkenna, ei se kamera yhtäkkiä tajua, että kuvaaja ihan itse lisäsi hyvän likinäön päälle, joka sitten olis pitänyt hoitaa pois.
Mutta, puuvillalankaa ja keraamisia helmiä. Jotka sitten kannattaa pestä ennen käyttöä, sisällä on aika reilusti valkoista pölyä, joka tulee sitten nyörin mukana ulos. Ja kuten näkyy, mustan kuvaaminen on aina yhtä palkitsevaa. Niin, on niissä helmissä sellainen pronssinsävyinen kiehkura koristeena.


Ja sitten pääsiäiskrookus, punaisia ja keltaisia ja oransseja kympin lasihelmiä kukkaan ja vihreitä lehtiin. Innostuin siitä hyrrästä niin että lehdet kasvoi vähän turhan isoiksi, mutta oikeesti on sangen huikeeta kun helmet kiipeää "itsestään" ylös metallilankaa.





Unohdin

postata, että sain perjantaina (?) jo SNYltä kortin. Kuva nyt puuttuu.
-----------edit---------------
Ei puutu enää:
SNY luonnon tämän hetken väreihin sopivaa harmaasävyistä pakettia lupaili. Jännää taas :o) Ja kiitos kauniista kortista!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Noloa

Jos se olis jäänyt tuohon vyyhtiin niin mikäs siinä... 14,50 euroa vyyhti. Tarjouksessa. Sulovilen alkoi heti kahmia hyllystä sitä. Mutta. Ostin sitä sitten 700 g. Sitten se loppui hyllystä. Euro on täysin hämärtänyt mun käsitykseni siitä mitä jokin oikeesti maksaa. Mutta nyt on sitten lankaa, joka kilpailee maailman ihanimman langan arvonimestä Mirasolin Sulka-langan kanssa.

Tuo sitten ei liity asiaan muuta kuin ilmeeltään... silleen että silmien takana on ajatus "vie nyt se nolo ittes jo pois sohimasta sillä nololla kameralla kun koira ei oi-kees-ti jaksa". Tassu on ihan paras :o)

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Valmiita ja melkein valmis...

Valmis on tämä ikuisuusprojekti (mikä ikuisuusprojekti on valmis...?). Mutta meni siihen muutama vuosi. Ja siitä opittua seuraavat asiat:
1) Grignascon Merinosilkkiä ei neulota yksinkertaisena (ainakaan käsin),
2) 2½ puikot on liian pienet
3) jos on pitempi (6 kk - 1 v) tauko niin tarkistetaan mitä ohjeessa luki eikä jatketa fiilispohjalta.
Mutta kaunis siitä tuli. Ja sangen iso. 60 cm x 170 cm. Lankaa melkein se 100 g, jäi ehkä 20 m. Mun keittiövaakani ei niin pieneen nyttyrään reagoi mitenkään.













Tässä vielä yksityiskohtaa.













Viime lauantaina oli niin kaunis ilma että piti kameran kanssa hosua enemmänkin. Ja tässä vähän blingiä: tikapuunauhaa kymppikoon kirkkaista siemenhelmistä, joissa on hopeoitu sisus, ja 5 mm sinisistä putkihelmistä. Mun mielestäni turhan bling mutta helmikurssin open mielestä ei oo nähnytkään blingiä, jos maailmalla vallalla olevaan käsitykseen blingistä vertaa :o)














Sitten vielä peyotepistolla tehty pallo. Se on melkein valmis. Pitäis keksiä minne sen laittaa palloilemaan, sitten se olis valmis. Ehkä jonain päivänä mulla on tommosia siljoona ja ripustan niitä vaikka joulukuuseen. Oikeesti, ihan käsittämättömän mainio aivolepuutus, kun tuommosia tekee.


tiistai 17. maaliskuuta 2009

Paketti tuli - kuva tulossa - ja kuvaa

kiitos kaunis taas SNY:lle. Ihana tuoksu tuntui jo päälle :o)
Tuoksu oli lakritsiteestä. Mukana oli myös mustaa Dropsin alpakkaa, lankaa, jota voi vain silitellä jä hymistä. Ja marmeladia (köh köh) ja kortti.
Kuvan jo otin, mutta yhdeksän jälkeen illalla mustan kuvaaminen ei oikein onnistu. Jos viikonloppuna sais kuvattua tuon niin että näkyisikin jotain. Paitsi marmeladi ei ehkä näy enää...
Suurkiitos taas!
*muoks*
Noniin, se kuva. Ja... marmeladit ei tässä huushollissa säily, etenkään tuoreet sellaiset. Hyviä oli, kiitos kovasti vielä vaan :o) Näköjään ei tuo kevätaurinkokaan paras mahdollinen kuvaussää ole, mutta on se nyt parempi kuin yö. Tuo lanka on oikeasti mustaa eikä semmoista sinne päin, mikä on mun väripaletissani paras, siis se oikea musta eikä punamusta tai sinimusta tms.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

SNY postia

Teaserin laittoi SNY ihan oikean postin mukaan. Taas pikaisesti kännykkäkameralla otettu kuva. Mä en ehdi päivänvalon aikaan kunnolla kotiin että saisi värit toistumaan, tuossa reunuksessa on erityisen ihanat värit. Sama "hyväksi" todettu kuvauspaikka eli kortti on vinossa. Paketista vihjaili SNY, vähän jännittää.

Koivunlehti on muuten valmis, pitää vielä pingottaa. Corrieta pystyy katsomaan päätellessä...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Niin

ei oo kuvia mistään valmiista. Tosin ikuisuusprojektien äiti eli koivunlehtishaali yhdenkertaista Grignascon Merinosilkistä puikoilla numeroa 2,5 lähenee valmistumista. Olen jo reunuksen viimeisellä kerroksella ennen päättelyä, mutta kun ei voi katsoa tanssia samalla niin se pysähtyi. Tosin ottaa aivosta kun menin sitten siinä noin 40 cm neulottuani, ja nyt on noin 160 cm neulottuna, vaihtamaan vauhdissa reunuksen helmineuleen ainaoikeaksi. Haloo!?! Pitää sitä sitten käyttää runtussa niin ei näy.

Taikasormista tarttui mukaan neulahuovutusneuloja, kun kummilapsi osaa niin jos se näyttäis miten se käy kun on oma neula. Ja lankaa tarkoitukseen. Sitten yhdet villatakkilangat kummilapsen veljeä varten. Sitten loput mun Tapestryistäni on tulleet Lankaideaan, niin ei lopu kesken Titianin teko. Ja siellä oli semmoista Manos del Uruguayn silkkivillaa, joka oli varmaan kaunein ikinä näkemäni väri. En kerro mikä ettei kukaan mene ja osta pois sitä. En ostanut mutten tiedä kauanko pystyn olemaan ostamatta.

Melkein on neuleplääh mutta uskoisin sen johtuvan siitä kun oon lukemassa tenttin (tai siis kahteen) ja ei oikein uskalla olla lukematta niin yrittää olla neulomatta. Olen joutunut hämmästyksekseni toteamaan että Kalevala kulkee. Oikeesti. Ehkei peruskoulu olekaan oikea paikka sen lukemiseen ekan kerran. Kai mulle käy Seitsemän veljeksen kanssa samoin... joudun nielemään vuosikautisen inhoni sitä kohtaan. No joo, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Niin ja on tässä vähän muutakin menossa... ehkä siitä joskus jotain.

Mutta pakko on kuitenkin leuhkaista, että kesällä mennään tänne. On talo vuokrattuna kahdeksi viikoksi. Tuosta radasta huolimatta, ei sen takia. Ja kun kuvattomuus on tyhmää niin tässä kuitenkin sitten yksi. Italiasta. Firenzestä. Palazzo Pittin takaa Bobolin puistoon päin.

torstai 12. helmikuuta 2009

Sininen paketti!

Eilen tuli pakettikortti, ja tänään hain paketin postista:
















Ja siellä oli:



















Kaksi kerää Järbo garnia, aivan i-ha-nan väristä, lempparivahvuista ja pehmeää. Mutta kuten jo pitemmän aikaa näin talvella... ei se tuossa kuvassa näy kunnolla miten kauniit siniset siinä onkaan. Tai ehkä tuon punaisen o:n yläpuolella on se taivaansininen niinkuin se oikeasti on. Jos viikonloppuna on yhtään päivänvaloa niin yritän uudelleen kuvaa. Ja kortti, ihana talvikuva, sellainen mistä tulee hyvälle mielelle, ja SNYn runotervehdys. Ja marmeladia. Ja suklaata. Pakko oli lopettaa syöminen, ihanaa tahmeaa tuoretta marmeladia... ihan koukussa erityisesti sitruunaan... huomenna saa jatkaa... ei saa mennä takaisin pussille...
Suuret kiitokset SNY:lle :o)

tiistai 3. helmikuuta 2009

SNY tervehdys

tuli oikean postin mukana, kiitos kovasti. Kuva on vähän mitä sattuu, kännykällä äkkiä tuolleen hullusti vinossakin, ettei salama peilaa kuvan pinnasta. Pikkuvinkkiä tulevasta oli tervehdyksessä :o) Jännää. Kiitos vielä!



















edit: muokkasin kommentointia, nyt voi anonyymistikin kommentoida, hyvä SNY :o)

lauantai 31. tammikuuta 2009

Mopoilen











ja kohta se lähtee käsistä... Kävin tuon kuvaamassa kun vielä aurinko paistoi ja sitten tein taas vähän... Nyt niitä on 14 ja alkaa olla sähkövalolla liian pimeää tehdä :o( Aivan mainio tapa nollata pää, on tehdä helmitöitä: muuta ei aivoihin mahdu kuin se montako helmeä ja mistä pujottaa neulan.
Niin ja on mulla ihana uus objektiivi kamerassa. Nyt tajusin mitä iloa on syväterävyyden säätämisestä.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Pipa

niinkuin se täällä päin on. Ohje on vallan mainio Mariomyssy. Lanka on Mirasol Sulka (60 % merinovillaa, 20 % alpakkaa ja 20 % silkkiä) ja se on Perusta kotoisin ja Lankaideasta ostettu.
Puikot oli numeroa 6, ja lankaa meni jotain 120 grammaa. Vähän yli kaks vyyhtiä. Tuossa mallissa on ihan uskomattoman hyvännäköinen tuo kavennus. Tuota tehdessä tajusin elämäntehtäväni: mun pitää ostaa amme ja täyttää se tuolla langalla ja kuluttaa loppuikäni siellä. Se on varmaan ihanin ikinä tapaamani lanka. Oon pitänyt sitä sisälläkin päässäni perjantaista asti... ja mä en ole pipaihminen.
Jostain syystä mä luin aikaisemmin että sen nimi on Manos... en kyllä enää käsitä mistä sen oon keksinyt. Etiketissä lukee aivan selvästi Mirasol.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Ja Muir valmiina

Ja kuvaankin riitti viikonloppuna päivänvaloa. Ihan tuolleen puoli kahden maissa päivällä.

Lankana on Rowanin Kidsilk Haze, puikot numeroa 4, ja lankaa kului vähän yli 100 g. Viidennestä kerästä tein päät. Kokoa tuolla on suhteellisen massiiviset 80 x 210 cm.

Ohjehan on täältä. Mä en kyllä ymmärtänyt sitä suurta draamaa joka siinä ohjeessa oli siitä alareunan tekemisestä... siis se pää, joka poimittiin kun purettiin se ylimääräinen luontilanka. Niinku että mitä vaikeeta siinä oli. Selkeä selitys. Ehkä se oli amerikkalaista suurieleisyyttä.

Toinen kuva vielä kun oli omenat jäätyneet kivasti.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Muir pingottuu

niin että tulee täällä jotain valmistakin. Joskus. Kun se kuivuu ensin. Siitä tuli kyllä sangen suuri... pingotin sen vanhemmilla vanhaan sänkyyni, joka on 80x200 ja nippa nappa riitti. Tähän sit lohdutuksena se seuraava suvussa viljeltävä sananlasku: "ei iso sisältänsä kaara".
Baskeri meni purkuun kun se oli liian matala. Eikä erityisen hieno "pitsi"kuviokaan, enemmän ne näytti kirkkoveneille... Ehkä jostain löytyy erimoinen malli ennen kesää.

Tuossa sitten se joulupakettilanka. Ihana, semmoinen ettei siitä tarvi mitään tehdä, aika kuluu kivasti silitellessä. Rekvisiittana puolet toista lahjaa, Taikaa , ja taustana vielä remontin jälkeen puhtoinen parveke... (Juu meillä on siniset kaiteet edelleen, kun "niistä on niin tykätty" sanoi arkkitehti ja kukaan ei yhtiössä tunnusta päästäneensä moista suustaan. Tosin ne näyttää ihan makeille nyt. Vähän sellainen "heja Sverige" tunnelma kun sinikeltaisessa talossa asuu.)

Silittelylangoista... tapasin uuden tuttavuuden Lankaideassa kun kävin kysymässä lisää Tapestrya Titianiin. Manos (?) Sulka... semmonen että hyrisemään laittaa ihmisen. Kaupan toinen asiakas nyrpisti "joo, mutta värejä puuttuu". Öö... no ei ollut pinkkiä eikä limeä eikä persikkaa eikä sanonko mitä. Melkein kysyin että "kysyinkö sulta jotain ja mitä väreillä on tekemistä sen kanssa mille jokin tuntuu senkin tyhmä ämmä". Toivottavasti sen neule menee pilalle.