Langanpäitä ja ärränsellaisia

Että voi ihminen in-ho-ta langanpäitten päättelyä. Voiskohan ne liimata tai jotain...? Tai sitten vaan jättää repsottamaan?

Mutta verkkokasseja:
ja toisin päin:
Lanka on Anttilasta joskus ostettua Ericaa, 100 % puuvillaa, 2½ koukulla, ohje - tai siis innoitus ja noi hauskat kädensijat - on Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjasta. Kädensijat on ketjusilmukkaa, jotka on letitetty.

Sitten kummitädille syntymäpäivätervehdykseksi menevä Fountain Pen Shawl IK:n kevät ´09 numerosta.

Lanka on Wetterhoffin Silviaa, nelosen puikoilla. Sitä tuli kuin suden kuraa, tein sitten 11 mallikertaa kymmenen sijaan ennen kuin tajusin lukea ohjeen. Kerrankin sillä ei ollut väliä, kun reunakuvio oli samalla silmukkamäärällä jaollinen. En ole päättänyt vielä onko toi hieno vai hölmö kuvio, mutta pehmeä se on. Ja väristä sanoisin että enemmänkin se on vihreä, sellainen vedenvihreä.

Ilmottauduin kansalaisopiston ompelukurssille... Istuvia vaatteita. Ihan sen takia että pääsen kaahaamaan teollisuuskoneella :o) Silloin vuonna miekka ja kivi olin samassa koulussa kaksi vuotta pukuompelija-linjalla, ja valmistuinkin, ja siitä lähtien oon kaihonnut niitä mahtikoneita. Nyt pääsen taas kaahaamaan. Siellä tehdään istuvia syysvaatteita, kuten vuorillinen jakkupuku, takki tai ulsteri. (Ja tosta pääsen yhteen suurimmista raivoa nostattavista kielivirheistä (tossa se on oikein): vuori ja vuori. Vuori niinkuin Mont Blanc ja Mount Everest taipuu esim. genetiivissä vuoren kun se on alkuperäinen suomenkielen sana. Vuori, joka on vaikkapa takissa, taipuu siinä samassa genetiivissä vuorin, koska se on lainasana ruotsista. Argh aina kun luen jostain vaikka "silkkivuorellinen takki" saan pienimuotoisen raivokohtauksen! Joo, passiivisaggressiiviselta kielipoliisiosastolta päivää... mun elämäni on niin onnellista ja ongelmatonta.)