Jotain sitten on tarttunut kennolle. Ensin työkaverille (meillä on töissä KYLMÄ) mennyt joululahja. Dropsin Alpacasta nelosen sukkapuikoilla Top-down Alpaca Mitts kirjasta Luxury Yarn One-skein Wonders, jonka on toimittanut Judith Durant.
Oman käden kuvaaminen on tunnetusti hankalaa, etenkin järkkärillä. Se on aika etupainoinen laite. Minen tykkää tavallisesti noista kikkailusta (=aloitus "väärästä" päästä) mutta tämä oli sangen hupaisa ohje. Puikot oli sitten huomattavan eri kokoiset kuin ohjeessa (2,75 ohjeessa), mutta tässä kävi tuuri ja mallineule vetää kasaan. Ehkä mun käsialallanikin on vaikutusta.
Taustana enemmänkin oljen värinen tuoli. Kyllä salamalla tulee sitten hienoa jälkeä...Sitten rummunpäristystä!!!! Kolmetoista (13!) vuotta tekeillä ollut lampunvarjostin!!!
Tarina alkoi -96 Turusta kun asuttiin kaverin kanssa Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmassa. Aina yliopistolle mennessä kävelin Eevan kirpputorin ohi ja näin ikkunassa lampunjalan, joka näytti siltä kuin sanoisi "jollet osta niin kadut, mulle on ihan sama mitä teet". Ostin sen sitten, ja se teki kauhean loven opiskelijan rahastoon, maksoi yli sata markkaa. Syystä, joka on varmaan helppo arvata, sen nimeksi tuli Lola (mitään rasistista ei amnestyn ikijäsen siihen lisännyt). Varjostimen kehikko löytyi varmaan kymmenen vuotta sitten, kieputusnauhakin siihen tuli kieputettua suunnilleen niihin aikoihin. Oranssi kangas löytyi Lanternan Indiq Livingistä vuosia sitten. Ja sitten kaikki osat viettivät erillistä elämää, kehikko ja kangas minun vaatehuoneeni ylähyllyllä ja Lola vanhemmilla vintissä. Kerran melkein päästiin alkuun kun kansalaisopistossa piti olla lampunvarjostinkurssi, joka sitten peruuntui. Taisin olla ainoa ilmottautunut. Vuosi sitten löysin kirjastosta varjostinkirjan ja uusin lainaa vuoden... voisin sen varmaan jo palauttaa. Tänä syksynä tärppäsi ja kurssi pidettiin ja Lola sai varjostimen. Mitään sen valossa ei näe tehdä, mutta tuollaiset lienee enemmänkin koristeita.Kangas on taftia, se näyttää suunnasta riippuen oranssille tai punaiselle. Minä siihen oranssiin ihastuin... punainen sitten tunki väkisin mukaan. Ensin oli tarkoitus yrittää vähän hillittyä lookia (minä kun EN ole koristeellinen ihminen...) mutta ostin kokeeksi tuota hapsunauhaa, ja se oli pakko laittaa.
Mun musta viime vuonna (-08) aloitettu pikkujouluhameeni tuli valmiiksi, mutta kuvaaminen on vielä vaiheessa. Musta ei näy näillä keleillä... Rypistelin sen sitten pikkujouluissa. Tähän loppuun sitten kuva jostakin hienosta toisena osoituksena siitä että joittenkin asioitten kuvaaminen ei oikein onnistu. Kuten oman pään kuvaaminen käsivaralla takaviistosta kun on juuri tullut sieltä pikkujouluista... Mä en tiedä mihin se tarkennus meni... :o)
3 kommenttia:
Onpa muuten ihan järkkyhieno lampunvarjostin!! Sähän voisit alottaa niiden teon muillekin ja jättää päivähommat kokonaan, olisit sitten aina Innossa ja T.I.L.A:ssa esittelemässä hienoja tuotoksia ja silleen ;-)
Kiitos kehuista, oon kyl sangen tyytyväinen itekin siihen. Ja mieluusti vois päivähommat vaihtaa tuommosten tekemiseen... sit tulee aina mieleen säännöllisen kuukausipalkan ilot...
Lolasta tuli tosi hieno!
Lähetä kommentti