Joulupukin töissä

Ja näin jää päähän soimaan reipas renkutus Joulupukki ja noitarumpu -elokuvasta :oD

Piti taas kaikkea saada tehtyä, mutta jonnekin se aika ennen joulua hukkuu... tai mulla se on näköjään mennyt liian ison neuleen purkamiseen ja pipojen aloittamiseen.

Mutta, käsityömessuilta marraskuussa ostin muutaman tilkkupussin Silkkituonti Sorrilta kun olin jo jossain vaiheessa syksyllä törmännyt tähän meikkipussiohjeeseen. ja Instassa nähnyt kivoja parista erikuosisesta kankaasta tehtyjä eri kokoisia pusseja ja laukkuja

Kun joulupukki lahjoitti joka tapauksessa tuollaisessa pidettävää tavaraa, ja satuin kuulemaan että valkoinen meikkipussi olisi mieleen, niin siinäpä se. Yhdessä tilkkupussissa oli tuota
erityisen kauniisti hohtavaa satiinia, ja sattui olemaan niin iso pala, että siitä tuli kokonainen pussi. Ihan omaa designia on tuo laskostus, kun oli palasessa sen verran korkeutta. Enkä millään halunnut leikata sitä pienemmäksi niin tein sitten noin. Eurokankaasta piti hakea silitettävää kovikehuopaa, ihan paras tuohon tarkoitukseen. Kaikki muu on sitten omista varastoista, kovikehuovan silitin kiinni lakanakankaaseen, silkin sen päälle, ja sisävuoriksi ihan normi vuorikangas. Tuo on äärettömän helppo ja nopea tehdä, ja tuo kovikehuopa on niin jäykkää että lopputulos näyttää vaikka kuinka laadukkaalle.

 Nää sitten ovat ne saman ohjeen Jussi-sukat, Debbie Stollerin Stich'n'Bitchin suomenkielisestä versiosta. Nyt tein Maija-langasta kun sattui laatikossa olemaan sopivan väriset langat. Kaipa harmaa on tummempi kuin aiemmin tekemissäni, mutta tuskin haittaa. Ja puikot taisi olla 3½.

Lost mojo

Sitä sun tätä ja vähän muutakin on kyllä valmistunut mutta ei ole yhtään huvittanut kuvata saati sitten blogiin lisätä. Lipastonlaatikossa on kaksi keskeneräistä neulepuseroa, mallista tykkäsin tosi paljon kun sen hommasin, mutta ne on jotenkin jähmettyneet, vaikka langatkin on ihan mieluisat.

Sitten osallistuin FBssä sukkavaihtoon, ja vaikka sukat on sangen puuduttavaa tehtävää, niin jostain syystä innostuin. Ja kun sukkalankoja löytyy varastoista niin sitten niitä tuli muutamat parit. Jossain vaiheessa mietin että jos neulois Interweave'n Favorite Socks -kirjan läpi, mutta ei siitäkään kaikki innosta. Liikaa kirjoneuleita tehtäväksi.

Musta-valko-harmaat on jämälangoista, Gjestalin Siljaa (80 % villa, 20 % polyamidi) ja malli on Uptown Boot Socks. Malli ei toimi tolleen raidallisessa, mutta pääasia oli langankulutus, kun sitä oli ihme nöttösiä jäljellä.

Punaiset on Wolle Rödel Sport- und Strumpfwolle Color 4-fach -lankaa (75 % villa, 25 % polyamidi) ja malli on Embossed Leaves Socks. Noissa on ehkä hienoin kärkikavennus mitä oon ikinä tehnyt, ei voi kuin ihmetellä miten hienosti silmukat katosi!

Siniset on Austermannin Stepiä, jossa on aloe veraa ja jojobaöljyä (75 % villa, 25 % polyamidi) ja malli on Go With The Flow Socks. Kirjava lanka ei oikein tohon malliin sovi, mutta ne on tosi jalkaan sopivat sukat. Ja lankaa on tosi kiva neuloa, ehkä kaikki hoitoaineet jäi käsiin neuloessa :o)

Valkoiset sukat on Novitan Nallea (75 % villa, 25 % polyamidi) ja malli on Austrian Socks. Kolmosen puikot oli inansa liian pienet, joten sukat on vähän kuin huopaa jo uutena.

Kaivelin tossa lanka/kangaslaatikoitani (juu, ne on sekaisin keskenään) kun etsin vuorikankaita ja tukikankaita ja löysin vielä lisää sukkalankoja. Niin että voi olla ettei noi vielä loppuneet.

Villis

Kun teinisukulainen sanoo että vois ottaa jotain kotitekoista niin pitää tilaisuuteen tarttua. Jouluksi ei ehtinyt valmiiksi, mutta onneks syntymäpäivä on loppiaisena, niin menee aika hyvin siihen samaan.

 

Malli on Dropsin sivulta, ja lanka Italiasta reissusta mukaan tarttunutta. Jos en väärin muista niin kyseessä on yksi A-luokan matka Rivaan, Gardajärvelle. Vyötteessä lukee Full BBB, ja 100 % merinovillaa. Ohjeen mukaisilla puikoilla, eli 8 ja 9, ja koko on S. Kyseinen käyttäjä on sellainen, jota on aina kutittanut KAIKKI, mutta tuo ei kuulemma kutittanut. Ja mikäs sen kivampaa kuin jos joku villavaate talvella on niin ookoo, että sitä voi jopa käyttää. Kuva on mitä on, mutta jotkut ei vaan halua olla kuvassa...

Roskia lisää kiertoon

Samalla mallilla kuin hopeinen, lankana kullanvärinen Hjertegarnin Glamour, ja laukunkehys ja ketju marraskuun kädentaitomessuilta. Taisi olla Omakorun osastolta. Joulupukin pakettiin laitoin, ja saaja ällistyi vallan kauheasti. Oli ilmeisesti unohtanut tilanneensa laukun :oD

Ihana villatakki

ja kissanhännän nosto. 

 

Kappaleet oli valmiina sohvan selkänojalla jo ehkä kaksi vuotta... Ostin napit tuohon vuosi sitten käsityömessuilta, mutta ne olikin ihan väärän kokoiset. Sitten tuli mieleen että voishan sen tehdä valmiiksi ja ostaa sopivat napit niin, että sovittaa ne napit valmiiseen. Kun ei napinläpiä oikeastaan nää tuosta neulepinnasta, jollei erikseen niitä etsi. Nappeja on viisi, ja on ne kaikki kiinnikin neuleessa, keramiikkaa, mutten enää muista keneltä ne ostin. Joltain keramiikantekijältä. Malli on Dropsin Uptown Girl ja lanka on Twilleys of Stamford Freedom Spirit, 100 % villaa. Nelosen puikoilla. Toi on ihana neuloa ja ehkä vielä ihanampi pitää. Vaikka on lepakkohihat, niin tuo on niin pehmeä, että se mahtuu takin alle, ja tuo väri on niin mun väri.

Sitten jotain ihan muuta. Olin syksyn mittaan klipsukurssilla paikallisella työväenopistolla, ja lo and behold, tää on olkahihnaa/ketjua vaille valmis.

Näissä parasta on se että ne näyttää niin tuhannenpaljon monimutkaisemmilta mitä ne onkaan, ja tää oli vielä sellainen malli, joka eteni käsittämättömän nopeesti. Materiaalina alumiiniset tölkkiklipsut ja Hjertegarnin hopeanvärinen Glamour-lanka, ja virkattu 1,25 koukulla.

Tuollahan ei pysy mikään kännykkää pienempi sisällä (no joo, ei nyt ihan) joten vuori on aika lailla pakko laittaa. Sinistä vuorikangasta mulla on aina jossain, joten siitä sitten vuori, ja koko hoito ommeltuun kehykseen. En olis ikinä uskonut että sen kiinnittäminen meni niin helposti.

Noita klipsuja meni reilut 300, niin että se on hyvä että oon saanut suunnilleen kaikki tutut ja sukulaiset keräileen niitä. Innokkaimmin niistä huolehtii pienin sukulainen, ja eikös toi näytä ihan Frozen-laukulta, joka saattais kasiveehen iskeä... Tosin oon miettinyt että oliskohan se ennemmin kultaklipsujen ystävä, kenties.

Sukkatehdas

teki hyväntekeväisyyssukkia syksyn mittaan. Eikä halua neuloa mitään mustaa pitkään aikaan. Otsalampun jälki pysyvästi naamassa ei oo kiva. Naisten pankki noita myy joulutoreilla, ainakin Tampereella.

Isommat ja pienemmät, ihan perussukkia Nallesta, varsi oli jonkun oikeasti suunnittelema. Naisten pankin värit tuossa. Kaummimmaisen sukan värit on lähinnä oikein. Marraskuun iloja kuvissa, salaman puhkipolttamat värit.

Aurinko paistoi ja sinistä tarjolla

Löysin siitä sohvasta pingoitetun ja päätellyn huivin, enkä muistanut yhtään mikä malli se olikaan. Jotenkin oli sellainen tunne että Knittystä se oli, ja kun kunnolla selasi, niin löytyihän se Regenerate.

 Oli niin kaunis ilma, että oli pakko ottaa monta kuvaa kun toi sininen on niin ihana. Lanka on Langin Merino 400 Lacea kaksinkertaisena, väri 796.0018, ja äkkiä väittäisin että nelosen puikoilla. Kuten mulla melkein kaikki.

Pitäis käydä kaikki varastot läpi, koska tota löytyy edelleen mun varastoista irrallisia keriä. Toi väri oli niin ihana, että ostin ensin puserolangat ja sitten vähän lisää ja sitten vähän enemmän lisää...

 Mallista tykkäsin, siinä oli riittämiin muutosta ettei loppunut kiinnostus. Nyt pääteltävänä olevat hyväntekeväisyyssukat alkaa tulla korvista, kun ne on samanlaisia ja niitä pitää tehdä parillinen määrä...

Seuraaavat kuvat otti assistentti joka ei osaa käyttää mun kameraani. Eikä suostunut ryhtymään vaateripustimeksi koska "kotiverkkarit ja crocsit".

Kipparitakki on ollut mun haaveena varmaan 20 vuotta, ja oon säästänyt erilaisia kaavoja vuosien mittaan, kun tuollainen malli suht säännöllisesti ilmestyy jostain. No viime syksynä oli Burda Stylen numerossa 10/2014 SE TAKKI, ja kun olin vielä siellä kaikkien ompeluryhmien äitiryhmässä, ja nettikauppa luki mun ajatukseni, ja mainosti sopivaa kangastakin. Niin sehän oli kohtalon määräys.

Kangas on 100 % keittovillaa, sitä mistä eteläsaksalaiset ja itävaltalaiset lodentakkinsa tekevät. Eli ennemminkin huopaa. Noi hihat on niiiiin hyvin istuvat, kuten vain täysvillaisesta voi saada, ja taskut on niin makeet, vaikka itse leuhkinkin.

Miehusta on tehty kuudesta kappaleesta, ja takana on kaksi halkiota, eli stubb-halkiot kuten ope sanoi. Oli niissäkin väkertäminen...

 

Vuori samasta kaupasta, ei tarvinnut etsiä mitään siinä noin suunnilleen väriä. Päällisen ja vuorin välissä on tuulisulku, jos se vaikka pidentää käyttökautta. Napit ottaa aivoon, ne on tilapäisratkaisut. Tai ei niissä silleen mitään vikaa ole, ankkurinapit ja ihan oikean väriset. Mutta kun mulla on paikassa nimeltä "hyvä talle" varmaankin suunnilleen kilo ihan oikeita messinkisiä Englannista joskus tuotuja univormunnappeja. Olin ihan varma tota takkia tehdessä että ne löytyy ihan helposti, mutta eivät ole vieläkään ilmiintyneet. No, jonain päivänä. Kun tuo ei ole mikään yhden talven takki.