tiistai 24. maaliskuuta 2009

Valmiita ja melkein valmis...

Valmis on tämä ikuisuusprojekti (mikä ikuisuusprojekti on valmis...?). Mutta meni siihen muutama vuosi. Ja siitä opittua seuraavat asiat:
1) Grignascon Merinosilkkiä ei neulota yksinkertaisena (ainakaan käsin),
2) 2½ puikot on liian pienet
3) jos on pitempi (6 kk - 1 v) tauko niin tarkistetaan mitä ohjeessa luki eikä jatketa fiilispohjalta.
Mutta kaunis siitä tuli. Ja sangen iso. 60 cm x 170 cm. Lankaa melkein se 100 g, jäi ehkä 20 m. Mun keittiövaakani ei niin pieneen nyttyrään reagoi mitenkään.













Tässä vielä yksityiskohtaa.













Viime lauantaina oli niin kaunis ilma että piti kameran kanssa hosua enemmänkin. Ja tässä vähän blingiä: tikapuunauhaa kymppikoon kirkkaista siemenhelmistä, joissa on hopeoitu sisus, ja 5 mm sinisistä putkihelmistä. Mun mielestäni turhan bling mutta helmikurssin open mielestä ei oo nähnytkään blingiä, jos maailmalla vallalla olevaan käsitykseen blingistä vertaa :o)














Sitten vielä peyotepistolla tehty pallo. Se on melkein valmis. Pitäis keksiä minne sen laittaa palloilemaan, sitten se olis valmis. Ehkä jonain päivänä mulla on tommosia siljoona ja ripustan niitä vaikka joulukuuseen. Oikeesti, ihan käsittämättömän mainio aivolepuutus, kun tuommosia tekee.


2 kommenttia:

hasbu kirjoitti...

Oho, se on ihan oikeesti valmis! Onnea, kaunis! Nyt vaan uusi ikuisuusprojekti puikoille, ilmanhan ei voi olla. ;)

Nähdään perjantaina!

Salla kirjoitti...

Tänks, vähän se kyl ihmetyttää et se tuli valmiiks... Pitänee korottaa joku keskeneräinen ikuisuusprojektin asemaan.
Perjantaihin juu :o)