Sama uusiks

kun tein toisen kerran wurmin. Mokoma venyi ja alkoi valahtaa silmille. Lankaa olin ostanut aika reilusti, joten vanhaa piti purkaa kavennusten verran niin riitti uuteen pienempään. Ihan samannäköinen siitä tuli.

Pari juttua

Loppuviimeksi langatkin tuli päätettyä ja sitten meni aika kauan kuvaamiseen. Eli tämä KAL huivi, valmistui kyllä ajat sitten mutta siinä se siten odotteli jotain. Muoto on hieno ja lanka pehmeä, ehkä pitää kuvata uudelleen kun kevätvalo sallii.

Sitten piti kokeilla josko sukkien tekeminen olis muuttunut kiinnostavammaksi.

No eipä oikein... Kaksi samanlaista on vaan niin tylsää. Malli on Retro Rib Socks Favourite Socks'ista. Lanka on 7 veljestä, joka oli suhteellisen väärä valinta. Lankaa meni noin 200 g ja noista tuli aika suuret, tein enemmän silleen että milloin näyttää normaalille jalalle enkä mittaamalla. No, kai maailmasta löytyy joku jolla on tuon kokoinen jalka.

Purppuran sävyä

tai ehkä valaistus tekee temppujaan. Päivänvalosta ei ainakaan ole kysymys.

Eikä oman pään kuvaamisesta oikein tule mitään, kamera painaa sen verran että homma on aika hankalaa. Malli on wurm ja lanka on Malabrigon Silky Merinoa, silkkiä 51 % ja merinovillaa 49 %, väri on Blackberry. Lankaa meni siinä noin suunnilleen 50 grammaa. Ihana pehmopipo, jatkuvasti silmille valahtelevan tilalle.

Sitten syntymäpäivälahjahuivi ihmiselle, joka ei pahemmin huiveja käytä. Mutta kerää niitä, etenkin jos on jotain bling blingiä mukana.

Toinen Bitterroot, lankana tämä. Puikot nelosen, ja helmet edelleen kasin hopeasisuksisia siemenhelmiä. Lankaa meni ehkä jotain 30 g.

Nolompi juttu oli että kun tein edellistä huivia samasta langasta, luulin että lanka loppui kesken. Tai kesken ja kesken, huivi jäi vaan vähän lyhyeksi. Sitten löysin kaksi kerää yhdestä lankavarastolaatikosta. Olivat ihan päällimmäisenä.

Punainen pojalle

Saaja ei tiennyt mikä on slipoveri, joten sanottiin sitten että se on pujoliivi. Lanka on Kauhavan Kangas-Aitan Pandaa ja värin valitsi saaja, puikot nelosen ja malli omasta päästä. Neulottu pari kertaa, kun ensin oli niin iso ja nyt on sitten juuri sopiva. Eli ehkä olisi kannattanut se isompi jättää purkamatta. Kierretty resori, yhden kerroksen helmineuletta, neljän silmukan palmikkoa, XO-palmikkoa, ja "medaljonki" keskellä, takakappale sileää neuletta.
"Tuliskohan tähän hihat?" kysyi saaja varovasti. Ehkä olisi tarvetta hihallisellekin.
Mutta Pandaa on sitten mukava neuloa.

Syksyä

ja viimeistelykeiju ei ole vieläkään poikennut. Ehkä se on pelästynyt yskää.
Bitterrootin isompi versio sitten tuli pääteltyä, taisi mennä kolme viikkoa kahteen langanpäähän. Tosin oon tehnyt muutakin välillä. Purkanut ainakin. Ja yskinyt.
Nelosen puikoilla, ja mielenhäiriössä yhdenkertaista Grignascon Merinosilkiä, helmet kasin läpinäkyviä hopeasisuksella, pujoteltu silmukoihin 0,75 mm:n virkkuukoukulla. Lankaa meni ehkä 30 g, mun keittiövaakani ei noin vähään reagoi.
Kahdenkertainen lanka olis ollut parempi siinäkin mielessä, että olis tullut isompi. Tuo on pingotuksen jälkeen yläreunasta vain noin 170 cm ja niskasta keskeltä alas noin 75 cm. Eli malliin nähden jäi pieneksi.

Kolmas ja neljäs

vihje on sitten samassa kuvassa kun unohdin kuvata kolmannen jälkeen, ja pitsineuleen purkaminen ei ole kivaa. Saati helppoa. Hitsi kun on pyöröpuikko sen verran lyhyt jo silmukkamäärälle ettei muotoa näe sileänä, mutta säilyypä jännitys loppuun asti. Valkoiset langanpätkät on mun merkkilankojani.

Työn alla

on tämä huivi, ensimmäinen Mystery KAL mulle.

Ensimmäisen vihjeen jälkeen:
Ja toisen:
Nelosen puikko ja lanka on Marks & Kattensin Alpaca Silkiä, 70 % alpakkaa ja 30 % silkkiä.