Mopoilen

ja kohta se lähtee käsistä... Kävin tuon kuvaamassa kun vielä aurinko paistoi ja sitten tein taas vähän... Nyt niitä on 14 ja alkaa olla sähkövalolla liian pimeää tehdä :o( Aivan mainio tapa nollata pää, on tehdä helmitöitä: muuta ei aivoihin mahdu kuin se montako helmeä ja mistä pujottaa neulan.
Niin ja on mulla ihana uus objektiivi kamerassa. Nyt tajusin mitä iloa on syväterävyyden säätämisestä.

Pipa

niinkuin se täällä päin on. Ohje on vallan mainio Mariomyssy. Lanka on Mirasol Sulka (60 % merinovillaa, 20 % alpakkaa ja 20 % silkkiä) ja se on Perusta kotoisin ja Lankaideasta ostettu.
Puikot oli numeroa 6, ja lankaa meni jotain 120 grammaa. Vähän yli kaks vyyhtiä. Tuossa mallissa on ihan uskomattoman hyvännäköinen tuo kavennus. Tuota tehdessä tajusin elämäntehtäväni: mun pitää ostaa amme ja täyttää se tuolla langalla ja kuluttaa loppuikäni siellä. Se on varmaan ihanin ikinä tapaamani lanka. Oon pitänyt sitä sisälläkin päässäni perjantaista asti... ja mä en ole pipaihminen.
Jostain syystä mä luin aikaisemmin että sen nimi on Manos... en kyllä enää käsitä mistä sen oon keksinyt. Etiketissä lukee aivan selvästi Mirasol.

Ja Muir valmiina

Ja kuvaankin riitti viikonloppuna päivänvaloa. Ihan tuolleen puoli kahden maissa päivällä.

Lankana on Rowanin Kidsilk Haze, puikot numeroa 4, ja lankaa kului vähän yli 100 g. Viidennestä kerästä tein päät. Kokoa tuolla on suhteellisen massiiviset 80 x 210 cm.

Ohjehan on täältä. Mä en kyllä ymmärtänyt sitä suurta draamaa joka siinä ohjeessa oli siitä alareunan tekemisestä... siis se pää, joka poimittiin kun purettiin se ylimääräinen luontilanka. Niinku että mitä vaikeeta siinä oli. Selkeä selitys. Ehkä se oli amerikkalaista suurieleisyyttä.

Toinen kuva vielä kun oli omenat jäätyneet kivasti.

Muir pingottuu

niin että tulee täällä jotain valmistakin. Joskus. Kun se kuivuu ensin. Siitä tuli kyllä sangen suuri... pingotin sen vanhemmilla vanhaan sänkyyni, joka on 80x200 ja nippa nappa riitti. Tähän sit lohdutuksena se seuraava suvussa viljeltävä sananlasku: "ei iso sisältänsä kaara".
Baskeri meni purkuun kun se oli liian matala. Eikä erityisen hieno "pitsi"kuviokaan, enemmän ne näytti kirkkoveneille... Ehkä jostain löytyy erimoinen malli ennen kesää.

Tuossa sitten se joulupakettilanka. Ihana, semmoinen ettei siitä tarvi mitään tehdä, aika kuluu kivasti silitellessä. Rekvisiittana puolet toista lahjaa, Taikaa , ja taustana vielä remontin jälkeen puhtoinen parveke... (Juu meillä on siniset kaiteet edelleen, kun "niistä on niin tykätty" sanoi arkkitehti ja kukaan ei yhtiössä tunnusta päästäneensä moista suustaan. Tosin ne näyttää ihan makeille nyt. Vähän sellainen "heja Sverige" tunnelma kun sinikeltaisessa talossa asuu.)

Silittelylangoista... tapasin uuden tuttavuuden Lankaideassa kun kävin kysymässä lisää Tapestrya Titianiin. Manos (?) Sulka... semmonen että hyrisemään laittaa ihmisen. Kaupan toinen asiakas nyrpisti "joo, mutta värejä puuttuu". Öö... no ei ollut pinkkiä eikä limeä eikä persikkaa eikä sanonko mitä. Melkein kysyin että "kysyinkö sulta jotain ja mitä väreillä on tekemistä sen kanssa mille jokin tuntuu senkin tyhmä ämmä". Toivottavasti sen neule menee pilalle.

Pelkkää ufoa pukkaa

Jostain syystä kaikki siirtyy sivuun siinä vaiheessa kun pitäisi päätellä tai jotain. Kaventaa esim baskerin viimeiset silmukat pois. Tai neuloa Muirin päät valmiiksi. Tosin joululomaa on pilannut pää-hartia -välillä liikkuva särky/jomotus. Kai nyt jo isompikin ressi olis pitänyt ohi mennä... 19. päivä se oli ihan säännönmukaista, mutta kun 27. päivä tuli ja meni "kaverin" kanssa niin ottaa jo päähän.
Joulupukki toi vyyhdin Mohair Fioria Vihreästä vyyhdistä. Ihana väri, semmoinen sinikirjava. Ja osallistun taas snyilyyn.

Etana täällä - viimeistelykeijua ei vaan näy

Ja tässä on molemmat hameet, tai siis alus- ja päällyshame. Mä en yhtään muista kenellä se kamera oli siellä pikkujouluissa. Niin että parvekkeella sitten kuvattuna tuulettumassa olevat vaatteet. Tai siis yläosa oli tää vanha juttu. Tommonen polyestertafti on mainio kangas, ei edes rypistynyt.
Hyvät oli kalaasit, mahtoiko kukaan siellä saada juomalippujaan käytettyä. Kävisköhän ne jossain baarissa myöhemmin... sitten kun tulee seuraavan kerran jano. Ehkä vuonna 2016. Livemusiikkia ja bändin kovimmat nimet oli Marzi Nyman ja Zarkus Poussa ja solisteina oli Ismo Alanko, Hanna Pakarinen ja Veeti Kallio.
Aattelin parantaa kaikki tapani joululomalla. Vielä kaks työpäivää tänä vuonna ja sitten takasin loppiaisen jälkeen. Jos vaikka viimeistelykeiju on pukin pajalla urakkahommissa ja tulee sitten joulun jälkeen käymään mun kämpillä. Joululahjat tulee sitten kaupasta.

Jotain sentään

niin että en mä vain sohvalla nenääni kaiva ja digiboksilta telkkaria kato (oikeesti, mä tallennan ohjelmia joita ehtisin/voisin reaaliajassakin kattoa, mutta kun en viitti, maratoonaan mieluummin):
Itku miten tähän vuoden aikaan tulee surkeata jälkeä digijärkkärilläkin. Pimeää pimeässa. Tietty jos näkis vähän enemmän vaivaa. Tai ei tähän aikaan vuodesta ostais mustaa. Joka kerta. Niin, se on tyllialushame, ohje täältä ja helppoa kuin heinänteko. 3 metriä siihen meni. En mä tuolla pelkästään ole minnekkään menossa, vaan kaveriksi on työn alla taftista kellohame. Vyötärö siitä vielä kesken. Ens perjantaina on seuraavat pikkujoulut teemalla Hollywood ja kutsussa erityisesti ylipukeutumista kannustettiin. Mää sit sain innoituksen Diorin Corolle-tyylistä ja Grace Kellystä Hitchcockin Takaikkunassa (i-han pa-ras e-lo-ku-va). Joskus juhlahepulin saavana vastustan vaatteisiin paneutumisen nimittämistä ylipukeutumiseksi. Tosin mopedini keulii tällä kertaa aika lailla, mutta jos oon siellä yksin pyntättynä niin lähden kiukkuisena kotiin ja kannan kaikille kaunaa seuraaviin juhliin asti. Hartiahuivissa jouduin antaan periksi, pudotin silmukan ja purin sitten 20 cm mohairlankaa... Niin että en sitä saa valmiiks niin että voisin pikaiseen pingottaa sen keskiviikkona ja sit se olis perjantaina käytössä. Not.