Tammikuusta pipokuu

Yritin saada kuvaa pipo päässäni, mutta kun ei ole selfie-sukupolvea niin se ei onnistu. Joten vanha hattutukki pääsi taas malliksi. 

Pipo on Kuohu Beanie. Puikot nro 3, ja langat nurjasta, Retrosarian Vovó, väri 06, ja nurja mohair, väri ruusukvartsi. 100 % villaa, ja 72 % kid mohairia ja 28 % silkkiä. 

Vovó oli jämälankaa aiemmasta projektista, ja menin sen kanssa ostamaan kaveriksi sopivaa väriä. Nyt sopii tulla pakkanen.

 

Kukkaro ja penaali

Näin koronasyksynä harrastuksia on peruutettu niin, etten ole päässyt kokeilemaan mitään uutta kädentaitoa. Yksi "vanha" sentään järjestettiin, eli kehyskukkarot. 

Keskeneräisiä on useampia odottamassa, mutta jotain tuli valmiiksikin. Tuolle siniselle oli tarve, koska halusin penaalin, joka olisi matalampi kuin vanha Marimekko-kukkaroni. 

 

Farkkukangas on omista vanhoista farkuistani, ja sisäpuoli Nextiilin pikkupaloista. Se on vahapintaista, jos se vaikka likaantuisi vähemmän lyijykynistä. Paloista tehdessä oli pakko laittaa farkkujen sivusauma noin päin, mikä olikin sitten hyvä juttu: ei tarvinnut tunkea saumaa kehyksen sisään.

Pikkukukkaron päällikangas on Nextiilistä löytyneestä kirjotusta pellavaliinasta, molemmilla puolilla on suunilleen samanlainen kukka. Liinan keskellä oleva kukka on vielä käytettävissä. Vuori on vanhaa lakanaa. Nuo kirjotut liinat näyttävät olevan lähes ilmaisia, nyt tiedän mihin niitä voi käyttää, tuosta tuli niin kiva.

Villapaita

Sukulaisnuori täytti tässä syksyllä 18 ja kesällä tuli mieleen että voisin kutoa villapaidan. Keskusteltiin hänen kanssaan joskus neuleista ja siitä että miten vaivalloista on niitä tehdä jos ollenkaan, ja mikä niissä maksaa, kun jossain kaupassa neuleen saa kympillä ja saman näköinen maksaa toisessa kaupassa satasen.  

Kuva on selfie, kun unohdin kuvata paidan (miten voi unohtaa oikeasti?!?), ja kuvaajan/mallin luvalla näkyy kasvotkin. 

Lanka on Retrosarian Vovó, ostettu Nurjasta. 100 % villaa, ei superwash-käsittelyä. Lankaa meni suurin piirtein puoli kiloa, kuten kuvaamisen, unohdin myös punnita. Tyhjiä vyötteita löysin yhdeksän, ja yhden laitoin paidan mukaan pesuohjeeksi, joten sen mukaan olisi se puolisen kiloa. Puikot nro 4 ja 3. Ostin ensimmäiset Chiaogoon pyöröpuikkoni tuota varten. Kaapeli on kyllä maineensa veroinen, mutta puikko on turhan terävä mun makuuni ja käsialalleni (h-tin tiukka). Piti neuloa sormustin oikeassa etusormessa. Väri on valosta riippuen joko kanervaan taittuva tai ruskeanpunainen.

Halusin tehdä v-pääntien mutta muuten hyvin sileän paidan. Löysin ja ostin Audiernen, jonka pääntie oli juuri mitä etsin, käytin siitä kaikki mittatiedot ja muotoilut, jätin kuviot pois. Pääntie ja hartialinja onnistuivat mielestäni loistavasti tuossa mallissa. Koko on M, aloitin S-kokoa, mutta tuli tunne että ei riitä, ja hyvä kun aloitin uudelleen. Pieni paniikki johti yöneulomiseen, sain sen kasteltua ja kuivumaan keskiviikkoiltana kun lauantaina piti olla paketti ojennettavaksi. 

Niin se aika kuluu

ja kuvat on aina puhelimessa, ja sitten kun puhelimen kameralla kuvaa milloin mitäkin, niin sinne ne kuvat hukkuu.

Kädentaitomessuilta tarttui mukaan Lankaidean osastolta Sandnesin Fritidsgarn-pakkaus, jossa oli huovutettujen lapasten ohje ja langat.

 

Kutosen puikoilla nuo valmistuivat saman tien. Kuvassa oikealla (jos muistan oikein).

Sitten ostin Lankamaailmasta Vikingin Naturgarnia, jonka neuloin seiskan puikoilla. Kuvassa vasemmalla, koska noista tuli aavistuksen verran isommat. 

40 asteen huovutus ei vaikuttanut oikein mitenkään, 50 astetta tehosi. Kokeilin pesua ilman että laitoin sisäpuolelle mitään, eikä peukalo mennyt umpeen. Tuon sydänkuvion ympäri tehdyn ketjupisto-ompelun joku päättelylanka huopui jumitusmalliin sisäpuolelle, mutta leikkasin sen vain poikki. Tuskin purkaantuu. 

Vielä on yhdet tumppulangat odottamassa. Nuo on niin nopeita tehdä että maailman täyttäminen huovutetuilla tumpuilla olisi ihan mahdollista...

Kamerasta löytyi muutama muukin juttu.

Tämän pointti on tuo rullapäärme ja miten hyvin beige päärme upposi valkopohjaiseen huiviin. Kohta tuonkin voi kaivaa taas käyttöön.

Riepukassin tein jostain verhopalasta, jonka olin tunkenut Eurokankaan vitosen päiviltä pussiin. Tuossa oli päärme jo valmiina, ompelin yhden sivun ja pohjan ja kahvat.

Välillä ihmettelen sitä, että jos tekee jostain olemassa olevasta jämäpalasta apukassin niin miten sen ympäristöpäästöt ovat muovikassia suuremmat. Olisiko jämäpala parempi jätteenä?

Sitä ja tätä

Siivosin keittiönpöydän, eli siirsin kaiken siniseen Ikea-kassiin, kun oli ikkunanpesupäivä, ja nyt on kaikki hukassa :oD Kohta ne pitää kyllä kaivaa esiin ja järjestää, kun 10.9. alkaa viikottainen ompeluharrastus. Ja uusi työpaikka jo 2.9.

Mutta valmista: vauvan sukat Novitan perusohjeella, jota viritin sen verran, että neuloin 2n 2o 2n -raidan jatkumaan resorista jalan päälle. Lanka kaksinkertainen Grignascon huivilanka, 75 % villaa ja 25 % silkkiä, puikot 2,5. Painoa 15 g.

Tein kaverille syntymäpäivälahjaksi tuon punapallovuorillisen kehyskukkaron, ja kun kerran liimaputken avaa, niin samalla nyt liimaa toisenkin. Nextiilin paloja kankaat taas, sekä päälliset että vuorit.

Sitten totesin, että tarvin pienemmän projektipussin, kun otin noitten pikkusukkien kutimen mukaan reissuun. Päällikangas Nextiilipaloista, vuori samasta paikasta Venetsia-matkamuistohuivista, ja kiristysnyöri Roskalava-ryhmästä. Samasta Roskalavasaaliista on tulossa farkkuhame, josta on helma kääntämättä... 

Kierrätetään aina vaan

Nextiilistä tarttuu juttuja mukaan aivan pelkästä SuloVilen-syystä, eli sen takia että saa niin halvalla. Mikä ei tietenkään maailmaa pelasta jätteiltä, mutta ovat kuitenkin jonkun muun alun perin turhaksi toteamia ja kiertoon siirtämiä.

Oon suuri päivänkakkaroiden ystävä, joten tämä tarttui ihan sen takia mukaan, Materiaali taitaa olla jotain polyesterisekoitetta, silittäessä haju on vähän etikkainen joten polyesteriä uskon mukana olevan. Läpikuultavaa ja ohutta, kudottu tuollaisia kiiltävämmän langan pilkkuja, ja painettu päivänkakkaroita,

 

Kangasta oli sellainen reilun metrin pala, leveys n. 150 cm. Joten mitäpä siitä muuta kuin tuo sama pusero, jonka aiemminkin olin tehnyt, Suuri Käsityö 6-7/2018, eli vanha malli, mutta kaava oli käsillä.

 

Lähikirjastossa on ompelukone ja saumuri, ja sillä saumurilla saa tehtyä kahden langan rullapäärmettä. Kävin surraamassa nuo kädentieröyhelöt, ei tarvinnut päärmätä. 

Oikeastaan löysin tuon rullapäärmeen jo aiemmin keväällä kun etsin youtubesta silkkisifonkihuivin päärmäämiseen ratkaisua. Ostin viime syksynä ison palan silkkisifonkia kädentaitomessuilta huivia varten ja se jäi käsinpäärmäämättä koska se oli niin iso. Kangas osui silmään keväällä, ja youtubessa näin videon, jossa tehtiin rullapäärmettä samalla saumurilla mikä lähikirjastosta löytyy. Oma kotisaumurini on 80-luvulta, ja käyttöohje on tallessa paikassa nimeltä jemma, joten en ole edes kokeillut sillä päärmäämistä. Mutta kirjaston saumurille on matkaa alle 400 metriä, ja sen voi varata netissä, niin ei ole erityinen vaiva käydä siellä.

 

Tein myös muutaman vetoketjupussukan, joissa voi pitää jotain. Koko suunnilleen 15 cm x 15 cm, päällikankaat jämäpaloja, puuvillasatiinia, farkkua ja koristetyynyä. Vuorit samaten jotain paloja. Vetoketjut Nextiilistä.

Ihanaa viskoosia

josta on tehty toinenkin paita, jossa on lyhyet röyhelöhihat. Tai tämä tuli ensin valmiiksi, mutta jotenkin unohtui.

Kaava on Modasta, 7/2014, ja ihastuin tuohon kaulukseen. Valkoinen puuvillakangas, Eurokankaasta, kuten tuo viskoosikin. Jota riittää vielä ainakin yhteen paitaan.

Takaa, napitus siis selässä. Hihat pitäisi vähän ylemmäs istuttaa, jos toisen tällaisen tekisi, ja ehkä tuo puuvillakangas on vähän liian paksua, tai jäykkää, kauluksen kulmat nousevat.
 

Napit ihan tavallisia paidannappeja, taisin ostaa Merletosta, jota ei enää ole.

Rypistyy suunnilleen katsoessa, mutta tuo on niin ihanan tuntuinen kangas että ei väliä.