Ehkä se on vanhuus, joka hiipii ihmisen kimppuun, mutta yhtäkkiä tuntui sille että pää jäätyy. Ja hei haloo, mun pääni ei ole palellut oikein ikinä. Ja giant bighead ei oikein ole tuntenut oloaan kotoisaksi minkään alla. Viikko sitten tuli kuitenkin semmoinen olo että jotain tarttis päähän.
Rose Mohairia löytyi kasan päältä ja ohje täältä ja siitä tuli tämmöinen:
Ja, lo and behold, se ei edes kutita. Jonkin kumman sattumuan kautta paksummasta langasta ohjeenmukaisilla puikoilla tehty onkin erittäin sopiva. Sen verran reilu, että sen voi laittaa päähän otsalle tai takaraivolle tai sivulle tai mille nyt sitten tuntuukin. Vois tehdä lisääkin näitä.
Sitten tuli valmiiksi (jo ajat sitten muttei saanut kameraa kaivettua päivänvalon aikaan esiin) jo täällä kuvattu punainen lanka, josta sitten tuli Oriel Lace Scarf kirjasta 101 Designer One-Skein Wonders.
Nelosen puikoilla, 150 cm x 30, ja kyllä se kummilapselle menee, on sen verran hempeä väri. Kiva malli, ja jännitys säilyi, kun sitä neulotaan sekä oikealla että nurjalla.
Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy tuo värin vaihtuminen, joka sopii hyvin tuohon malliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kaunis baskeri. Tekis mieli munkin kokeilla, mutta kun on niin kummallinen pää, että huivit sopii parhaiten.
Kiitos, oon siihen sangen tyytyväinen ite. Eikä vieläkään kutita :o)
Kayn valista vakoilemassa mita olet luonut ja tuo baskeri nayttaa todella kivalle. Voi olla etta munkin taytyy saada sellainen!
Minna! Moi pitkästä aikaa! Kävin pikaiseen vilkaisemassa sun blogia, voi miten söpö Otto on :o) Onnea vielä näin aikojen päästä.
Hieno pipa! Tahdon samanlaisen, uskaltaisikohan sitä täältä sukkasavotan keskeltä alkaa kokeilemaan.....on muuten hyvä värikin sulla pipassa!
Lähetä kommentti