Back to life

Tauko lipsahti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Mutta. Tuli marraskuu ja mielenkiinto kuvaamiseen on aika lailla kadonnut kun kyse on VALOkuvista.

Jotain sitten on tarttunut kennolle. Ensin työkaverille (meillä on töissä KYLMÄ) mennyt joululahja. Dropsin Alpacasta nelosen sukkapuikoilla Top-down Alpaca Mitts kirjasta Luxury Yarn One-skein Wonders, jonka on toimittanut Judith Durant.
Oman käden kuvaaminen on tunnetusti hankalaa, etenkin järkkärillä. Se on aika etupainoinen laite. Minen tykkää tavallisesti noista kikkailusta (=aloitus "väärästä" päästä) mutta tämä oli sangen hupaisa ohje. Puikot oli sitten huomattavan eri kokoiset kuin ohjeessa (2,75 ohjeessa), mutta tässä kävi tuuri ja mallineule vetää kasaan. Ehkä mun käsialallanikin on vaikutusta.

Taustana enemmänkin oljen värinen tuoli. Kyllä salamalla tulee sitten hienoa jälkeä...

Sitten rummunpäristystä!!!! Kolmetoista (13!) vuotta tekeillä ollut lampunvarjostin!!!

Tarina alkoi -96 Turusta kun asuttiin kaverin kanssa Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmassa. Aina yliopistolle mennessä kävelin Eevan kirpputorin ohi ja näin ikkunassa lampunjalan, joka näytti siltä kuin sanoisi "jollet osta niin kadut, mulle on ihan sama mitä teet". Ostin sen sitten, ja se teki kauhean loven opiskelijan rahastoon, maksoi yli sata markkaa. Syystä, joka on varmaan helppo arvata, sen nimeksi tuli Lola (mitään rasistista ei amnestyn ikijäsen siihen lisännyt). Varjostimen kehikko löytyi varmaan kymmenen vuotta sitten, kieputusnauhakin siihen tuli kieputettua suunnilleen niihin aikoihin. Oranssi kangas löytyi Lanternan Indiq Livingistä vuosia sitten. Ja sitten kaikki osat viettivät erillistä elämää, kehikko ja kangas minun vaatehuoneeni ylähyllyllä ja Lola vanhemmilla vintissä. Kerran melkein päästiin alkuun kun kansalaisopistossa piti olla lampunvarjostinkurssi, joka sitten peruuntui. Taisin olla ainoa ilmottautunut. Vuosi sitten löysin kirjastosta varjostinkirjan ja uusin lainaa vuoden... voisin sen varmaan jo palauttaa. Tänä syksynä tärppäsi ja kurssi pidettiin ja Lola sai varjostimen. Mitään sen valossa ei näe tehdä, mutta tuollaiset lienee enemmänkin koristeita.

Kangas on taftia, se näyttää suunnasta riippuen oranssille tai punaiselle. Minä siihen oranssiin ihastuin... punainen sitten tunki väkisin mukaan. Ensin oli tarkoitus yrittää vähän hillittyä lookia (minä kun EN ole koristeellinen ihminen...) mutta ostin kokeeksi tuota hapsunauhaa, ja se oli pakko laittaa.
Mun musta viime vuonna (-08) aloitettu pikkujouluhameeni tuli valmiiksi, mutta kuvaaminen on vielä vaiheessa. Musta ei näy näillä keleillä... Rypistelin sen sitten pikkujouluissa. Tähän loppuun sitten kuva jostakin hienosta toisena osoituksena siitä että joittenkin asioitten kuvaaminen ei oikein onnistu. Kuten oman pään kuvaaminen käsivaralla takaviistosta kun on juuri tullut sieltä pikkujouluista... Mä en tiedä mihin se tarkennus meni... :o)

Pipa ja huivi

Ehkä se on vanhuus, joka hiipii ihmisen kimppuun, mutta yhtäkkiä tuntui sille että pää jäätyy. Ja hei haloo, mun pääni ei ole palellut oikein ikinä. Ja giant bighead ei oikein ole tuntenut oloaan kotoisaksi minkään alla. Viikko sitten tuli kuitenkin semmoinen olo että jotain tarttis päähän.
Rose Mohairia löytyi kasan päältä ja ohje täältä ja siitä tuli tämmöinen:

Ja, lo and behold, se ei edes kutita. Jonkin kumman sattumuan kautta paksummasta langasta ohjeenmukaisilla puikoilla tehty onkin erittäin sopiva. Sen verran reilu, että sen voi laittaa päähän otsalle tai takaraivolle tai sivulle tai mille nyt sitten tuntuukin. Vois tehdä lisääkin näitä.

Sitten tuli valmiiksi (jo ajat sitten muttei saanut kameraa kaivettua päivänvalon aikaan esiin) jo täällä kuvattu punainen lanka, josta sitten tuli Oriel Lace Scarf kirjasta 101 Designer One-Skein Wonders.
Nelosen puikoilla, 150 cm x 30, ja kyllä se kummilapselle menee, on sen verran hempeä väri. Kiva malli, ja jännitys säilyi, kun sitä neulotaan sekä oikealla että nurjalla.

Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy tuo värin vaihtuminen, joka sopii hyvin tuohon malliin.

Vähän niukka neuletakki...

tuli tästä kummilapselle tehdystä:


















Alla on yöpaita, kun piti kiireessä ennen kouluunlähtöä ottaa kuva, kun en tiennyt nähdäänkö myöhemmin vielä. Mutta mä olen tosi hämmästynyt siitä, että sain mitään muuta kuin vähintään kahta kokoa isompaa aikaan...

Johtui ehkä siitä, että lanka on ihan eri paksuista kuin ohjeessa, ja siinä noin suurinpiirtein sinne päin tiheys. Lanka on Anttilasta ostettua Silky Tweediä (40 % silkkiä, 20 % merinovillaa, 30 % puuvillaa, 10 % viskoosia) ja ohje on kaarrokejakku Modan numerosta 4/09. Sangen kiva malli, itse asiassa. Vaikka itsellekin tuon tekis. Tai lapselle vähän reilumman kokoisen.

















Tallinnasta jäi mukaan lankaa (da-ah!) ja sitten hetkellinen mielijohde vei sisään Apollo-kirjakaupan ovesta ja mulla on nyt sitten Reimannin ja Edasin Haapsalu sall. Ihana kirja, ja tuolta nyt tekee mitä vaan, kun on kerrassaan mainiot kaaviokuvat.

Langanpäitä ja ärränsellaisia

Että voi ihminen in-ho-ta langanpäitten päättelyä. Voiskohan ne liimata tai jotain...? Tai sitten vaan jättää repsottamaan?

Mutta verkkokasseja:
ja toisin päin:
Lanka on Anttilasta joskus ostettua Ericaa, 100 % puuvillaa, 2½ koukulla, ohje - tai siis innoitus ja noi hauskat kädensijat - on Pauline Turnerin Virkkaajan käsikirjasta. Kädensijat on ketjusilmukkaa, jotka on letitetty.

Sitten kummitädille syntymäpäivätervehdykseksi menevä Fountain Pen Shawl IK:n kevät ´09 numerosta.

Lanka on Wetterhoffin Silviaa, nelosen puikoilla. Sitä tuli kuin suden kuraa, tein sitten 11 mallikertaa kymmenen sijaan ennen kuin tajusin lukea ohjeen. Kerrankin sillä ei ollut väliä, kun reunakuvio oli samalla silmukkamäärällä jaollinen. En ole päättänyt vielä onko toi hieno vai hölmö kuvio, mutta pehmeä se on. Ja väristä sanoisin että enemmänkin se on vihreä, sellainen vedenvihreä.

Ilmottauduin kansalaisopiston ompelukurssille... Istuvia vaatteita. Ihan sen takia että pääsen kaahaamaan teollisuuskoneella :o) Silloin vuonna miekka ja kivi olin samassa koulussa kaksi vuotta pukuompelija-linjalla, ja valmistuinkin, ja siitä lähtien oon kaihonnut niitä mahtikoneita. Nyt pääsen taas kaahaamaan. Siellä tehdään istuvia syysvaatteita, kuten vuorillinen jakkupuku, takki tai ulsteri. (Ja tosta pääsen yhteen suurimmista raivoa nostattavista kielivirheistä (tossa se on oikein): vuori ja vuori. Vuori niinkuin Mont Blanc ja Mount Everest taipuu esim. genetiivissä vuoren kun se on alkuperäinen suomenkielen sana. Vuori, joka on vaikkapa takissa, taipuu siinä samassa genetiivissä vuorin, koska se on lainasana ruotsista. Argh aina kun luen jostain vaikka "silkkivuorellinen takki" saan pienimuotoisen raivokohtauksen! Joo, passiivisaggressiiviselta kielipoliisiosastolta päivää... mun elämäni on niin onnellista ja ongelmatonta.)

Ikuisuusprojekteja

Vironvillaa vyyhti, jonka neuloin aika lailla niin pitkälle kuin kuvio antoi myöden, nelosen pyöröllä. Mun erittäin epätarkka keittiövaakani sanoo että 180 g, ja jäljellä on pieni nyttyrä. Malli on tietenkin Revontuli, muutamalla virheellä... taas todistettiin, että jos jatkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen, kannattaa ehkä vilkaista ohjetta. Mutta oli niin pitkiä kerroksia, ettei jaksanut purkaa enää. Toi värjäys on ihan tehty tuohon malliin, muutama virhe hukkuu sinne ihan täysin.

Ihan muuta

tämä kaveri on muuttanut vanhempien pihaan. Selkeästi poikanen, koska nukahtelee kesken askareiden, eikä pelkää mitään/ketään. Koira siihen säikymmin suhtautuu. Koiranruokaa ei tyyppi tajunnut syötäväksi, mutta 15 cm kastemato, jonka kummilapsi tarjosi kädestä kelpasi vallan mainiosti... Vahinko etten saanut kuvaa kun siili haukotteli :o)

Kiirekiirekiirekiire

ihan omatekoinen. Kun aloittaminen on niin vaikeeta, niin sitten saa kärsiä siitä, että on kaikki levällään ja päivät loppuu kesken. Eli perjantaina on lähtö Milanoon jossa yksi yö ja sitten junalla Firenzeen ja niin edelleen. Suurin osa vaatteista on sentään silitetty. Muttei tullut tälle suutarille sitten mitään uutta tehtyä mukaan. What is new.
Tää sentään tuli:Joka on veljenpojan uusi villatakki. Kauhavan Kangas-Aitan Pandaa (70 % villa, 30 % bambu) ja puikot taisi olla 4. Malli on Modasta, se on oikeasti pusero, mutta laitoin sen halki edestä. 7 v kokoa tähtäsin, lankaa meni vähän yli 300 g. Ihana pehmeä lanka, ja mulle ei osunut yhtään solmua, niistä ovat tuosta neuloneet maininneet. Napit Koskikeskuksen Merletosta, ja ihan uskomattoman samanväriset kuin tuo lanka. Takki näyttää vähän hassulle kun siellä on aikuisten henkari sisällä. Kokeilen, jos saan saaja-lapsen pysähtymään tuo päällä sen verran pitkäksi aikaa että ehtii kuvan ottaa. Kiireinen nuorimies.