Metallia ja vähän muutakin

Ennen joulua olin hopeatyön alkeiskurssilla. Tekemässä lenkkejä ja ketjuja. Tosin ensin tehtiin helmiä, kun ope selitti mitä tullaan tekemään ja minkälaisilla työkaluilla ja niin edelleen. Ensin tuli tämä tehtyä kivestä ja lasista ja metallisista välihelmistä ja keskelle kukkalaatta:

Sitten alotettiin veivaus ja sahaus ja avattiin lenkkejä ja niitä sitten yhteen. Minä juutuin 1 mm lankaan ja 4 mm lenkkiin. Ensin tuli muinaisketju, jonka jo hukkasin talven hankiin. Töihin lähtiessä oli ranteessa, mutta perillä ei. Seuraavan muinaisketjun annoin eteenpäin, enkä muistanut kuvata. Mutta tässä sitten muinaisketjun muunnos (tai kaikkihan ne siitä kai loppuviimeksi on muunnoksia...), jossa parin toinen menee kolmen läpi. Näyttää sille kuin se liikkuisi koko ajan, ranteessa toimii erityisen kivasti kun kädet liikkuvat. Enemmän kuin kaula.

Sitten ristiketju, jossa ristien välissä on 8 mm langassa kaksi swarowskia ja onykshelmi. Ristit on taas millin lankaa 4 mm lenkkinä, 15 lenkkiä muodostaa yhden ristin.

Tuska, tai lituska käärmeketju, ranteeseen ja kaulaan. Millinen lanka, 5 mm lenkki, ja siinä meni aikaa. No, tuo malli ei etene erityisen paljon, 65 cm ketjua on uponnut noin 9 m lankaa. Selkeä hevipeikkomalli :o)

Ja vielä Retro-Oili. Millin lankaa, isommat lenkit 10 mm ja pienemmät 3 mm, kolme isoa yhteen kiertäen toisensa ja kahdella pienellä kiinni.


Kaapissa on noin 10 metriä sahaamatonta lankaa. Kesälomaa odotellessa...

Testausta

Koneen vaihdossa katosi myös kuvankäsittelyohjelma. (On ollut kyllä vähän valokuvauspläähkin ja kun ei ole ollut yhtään kaunista ilmaa niin että minä olisin ehtinyt kuvata mitään.) Hevot, pakko se ohjelma on jotenkin saada takaisin, menee hermot näitten muitten kanssa. Mutta, kokeillaan nyt miten käy tämän kanssa.
(Dodi, ei se ihan juuballenäytä ainakaan tässä luontivaiheessa... katotaan sitten mitä seuraa kun tuon julkaisee.) Joka tapauksessa, huivi on Posh Yarn Eva 2-ply 55 % silkkiä ja 45 % kashmiria, neulottu mun nykyisillä parhailla puikoillani, eli Kollagen neliskanttisella 4 numeron pyöröpuikolla. I-han paras puikko, ei kierry minnekkään kun kaapeli on kuin ylikypsä spagetti. Mallin otin Knitter's Biblestä, joku sanoi että feather and fan, tosi nostalginen mallineule mulle, kun oli pienenä kummitädin tekemä slipoveri tuota mallineuletta. 120 s, 5 krs:n ja 5 s:n ainaoikea reunoissa. Tuosta langasta voisi neuloa vaikka alusvaatteet, se on niin ihanan pehmeä.

Vanhempaa ja uudempaa valmista

Syksyllä oli Viva-lehdessä malli Novitan Purosta tehtyihin jakkuun ja liiviin, näitä ympyrästä aloitettuja ja lyhennetyillä kerroksilla tehtyjä frilloja yhdistämällä koottuja. Lehden olen laittanut talteen, joten numeroa en muista... Tuli sitten tilaus sellaisesta, värinä Kanervikko. Lankanirppis tietysti suhtautui Puroon vähän nuivasti, mutta lupasi tehdä. Ja pakko myöntää että neulomiskokemus oli oikeasti positiivinen. Sehän oli oikeasti miellyttävää neulottavaa. Vähän oli pakko pätkiä kerää vaihtaessa, että sai värinvaihdot suhteellisen tasaisesti. Puikot taisivat olla kutosen... Kaikki on unohtunut, kun tuo tuli valmiiksi jo jokin aika sitten, mutta käyttäjä, liivi, minä ja kamera osuttiin samaan paikkan yhtä aikaa vasta viime viikonloppuna.

Edestä:
Ja takaa:
Huopuvan tuo tuntui neuloessakin, toivottavasti pysyy edes jonkin aikaa kuosissa niin että kehtaa julkisestikin pitää. Värit ovat kauniit tuossa. Jostain kuulin/luin että tuoKIN lanka olisi poistumassa valikoimista :o( Kun olisi voinut kotimaista kerrankin tukea enemmänkin.

Sitten uudempi, valmistui viikonloppuna:
Modan numerosta 4/2008, tytön taskullinen pitsiliivi. Eikä ne taskut ole noin vinossa/eri korkeudella, taisin ne saada noin repsottamaan kun kiskoin mallin t-paitaa tuolta toiselta olkapäältä näkyviin.

Sama takaa:
Puikot 2,5 ja 3, ja lanka oli Tallinnasta ostettua Urpy-nimistä perulaista, jossa on 50 % angoraa ja 50 % alpakkaa. Napit Näsilinnankadun Nappipuodista, niitten väri on ihan täydellinen tuohon. Liivin käyttäjän kutittamattomuuskriteeristö täyttyi kuulemma erinomaisesti. Lankoja päättäessä ja nappeja ommellessa oli mustat verkkarit jalassa. Ei hyvä idea.

Entinen ufo

nykyinen valmis. Ostin kesällä (?) Riepalta Rowanin Kidsilk Spray'ta 4 kerää, eli 100 g. Siitä sitten pikku hiljaa tuli nelosen puikoilla (teenkö mä mitään millään muulla numerolla?) 80 cm x 170 cm Muir. Kuvasin sen tänään ulkona, samalla kun yritin kuvailla vähän kuuraisia kasveja.

Vaikka päivä on pidentynyt, siinä juuri ennen neljää iltapäivällä on vielä vähän turhan hämärää. Muuten kuvassa on väri hyvä, mutta se Sprayn liukuvärisyys ei näy.

Back to life

Tauko lipsahti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Mutta. Tuli marraskuu ja mielenkiinto kuvaamiseen on aika lailla kadonnut kun kyse on VALOkuvista.

Jotain sitten on tarttunut kennolle. Ensin työkaverille (meillä on töissä KYLMÄ) mennyt joululahja. Dropsin Alpacasta nelosen sukkapuikoilla Top-down Alpaca Mitts kirjasta Luxury Yarn One-skein Wonders, jonka on toimittanut Judith Durant.
Oman käden kuvaaminen on tunnetusti hankalaa, etenkin järkkärillä. Se on aika etupainoinen laite. Minen tykkää tavallisesti noista kikkailusta (=aloitus "väärästä" päästä) mutta tämä oli sangen hupaisa ohje. Puikot oli sitten huomattavan eri kokoiset kuin ohjeessa (2,75 ohjeessa), mutta tässä kävi tuuri ja mallineule vetää kasaan. Ehkä mun käsialallanikin on vaikutusta.

Taustana enemmänkin oljen värinen tuoli. Kyllä salamalla tulee sitten hienoa jälkeä...

Sitten rummunpäristystä!!!! Kolmetoista (13!) vuotta tekeillä ollut lampunvarjostin!!!

Tarina alkoi -96 Turusta kun asuttiin kaverin kanssa Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmassa. Aina yliopistolle mennessä kävelin Eevan kirpputorin ohi ja näin ikkunassa lampunjalan, joka näytti siltä kuin sanoisi "jollet osta niin kadut, mulle on ihan sama mitä teet". Ostin sen sitten, ja se teki kauhean loven opiskelijan rahastoon, maksoi yli sata markkaa. Syystä, joka on varmaan helppo arvata, sen nimeksi tuli Lola (mitään rasistista ei amnestyn ikijäsen siihen lisännyt). Varjostimen kehikko löytyi varmaan kymmenen vuotta sitten, kieputusnauhakin siihen tuli kieputettua suunnilleen niihin aikoihin. Oranssi kangas löytyi Lanternan Indiq Livingistä vuosia sitten. Ja sitten kaikki osat viettivät erillistä elämää, kehikko ja kangas minun vaatehuoneeni ylähyllyllä ja Lola vanhemmilla vintissä. Kerran melkein päästiin alkuun kun kansalaisopistossa piti olla lampunvarjostinkurssi, joka sitten peruuntui. Taisin olla ainoa ilmottautunut. Vuosi sitten löysin kirjastosta varjostinkirjan ja uusin lainaa vuoden... voisin sen varmaan jo palauttaa. Tänä syksynä tärppäsi ja kurssi pidettiin ja Lola sai varjostimen. Mitään sen valossa ei näe tehdä, mutta tuollaiset lienee enemmänkin koristeita.

Kangas on taftia, se näyttää suunnasta riippuen oranssille tai punaiselle. Minä siihen oranssiin ihastuin... punainen sitten tunki väkisin mukaan. Ensin oli tarkoitus yrittää vähän hillittyä lookia (minä kun EN ole koristeellinen ihminen...) mutta ostin kokeeksi tuota hapsunauhaa, ja se oli pakko laittaa.
Mun musta viime vuonna (-08) aloitettu pikkujouluhameeni tuli valmiiksi, mutta kuvaaminen on vielä vaiheessa. Musta ei näy näillä keleillä... Rypistelin sen sitten pikkujouluissa. Tähän loppuun sitten kuva jostakin hienosta toisena osoituksena siitä että joittenkin asioitten kuvaaminen ei oikein onnistu. Kuten oman pään kuvaaminen käsivaralla takaviistosta kun on juuri tullut sieltä pikkujouluista... Mä en tiedä mihin se tarkennus meni... :o)

Pipa ja huivi

Ehkä se on vanhuus, joka hiipii ihmisen kimppuun, mutta yhtäkkiä tuntui sille että pää jäätyy. Ja hei haloo, mun pääni ei ole palellut oikein ikinä. Ja giant bighead ei oikein ole tuntenut oloaan kotoisaksi minkään alla. Viikko sitten tuli kuitenkin semmoinen olo että jotain tarttis päähän.
Rose Mohairia löytyi kasan päältä ja ohje täältä ja siitä tuli tämmöinen:

Ja, lo and behold, se ei edes kutita. Jonkin kumman sattumuan kautta paksummasta langasta ohjeenmukaisilla puikoilla tehty onkin erittäin sopiva. Sen verran reilu, että sen voi laittaa päähän otsalle tai takaraivolle tai sivulle tai mille nyt sitten tuntuukin. Vois tehdä lisääkin näitä.

Sitten tuli valmiiksi (jo ajat sitten muttei saanut kameraa kaivettua päivänvalon aikaan esiin) jo täällä kuvattu punainen lanka, josta sitten tuli Oriel Lace Scarf kirjasta 101 Designer One-Skein Wonders.
Nelosen puikoilla, 150 cm x 30, ja kyllä se kummilapselle menee, on sen verran hempeä väri. Kiva malli, ja jännitys säilyi, kun sitä neulotaan sekä oikealla että nurjalla.

Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy tuo värin vaihtuminen, joka sopii hyvin tuohon malliin.

Vähän niukka neuletakki...

tuli tästä kummilapselle tehdystä:


















Alla on yöpaita, kun piti kiireessä ennen kouluunlähtöä ottaa kuva, kun en tiennyt nähdäänkö myöhemmin vielä. Mutta mä olen tosi hämmästynyt siitä, että sain mitään muuta kuin vähintään kahta kokoa isompaa aikaan...

Johtui ehkä siitä, että lanka on ihan eri paksuista kuin ohjeessa, ja siinä noin suurinpiirtein sinne päin tiheys. Lanka on Anttilasta ostettua Silky Tweediä (40 % silkkiä, 20 % merinovillaa, 30 % puuvillaa, 10 % viskoosia) ja ohje on kaarrokejakku Modan numerosta 4/09. Sangen kiva malli, itse asiassa. Vaikka itsellekin tuon tekis. Tai lapselle vähän reilumman kokoisen.

















Tallinnasta jäi mukaan lankaa (da-ah!) ja sitten hetkellinen mielijohde vei sisään Apollo-kirjakaupan ovesta ja mulla on nyt sitten Reimannin ja Edasin Haapsalu sall. Ihana kirja, ja tuolta nyt tekee mitä vaan, kun on kerrassaan mainiot kaaviokuvat.